tiistai 24. toukokuuta 2016

224.


Kaksi pikkutyttöä kesämekoissa. Syövät eväskeksiä ja vannovat ystävyyttä. (Ei olla poikien kavereita. Ikinä.) 
Ihana kesäilta.
Vähän pienemmät pojat naamat kurassa ojan penkalla. Kaivelevat varmaan ihania matoja.
Hoitovauva nukkumassa varjossa.
Istun oranssilla muovituolilla miettimässä miten elämä yhtäkkiä onkin helppoa ja lämmintä ja mukavaa ja ihanaa.
Keitän naapurille ja onkireissulta palaavalle siskolle väkevät kahvit ja paistan kaupan pullaa. Naurattaa esikoisen onni ikiomasta kalasta.
Ja yhtäkkiä joku vaisto laittaa kurkkaamaan ovesta tulijoita. Kaksi märkää, haisevaa pikkupoikaa. Oma vielä märempi ku vieras. Olivat perkanneet sen lemmikkisilakan.

Elämä on yllätyksiä täynnä. Eikä sen aina niin ihanaa kuulu ollakaan. Kohteliaasti, mutta suorasti sanon siskolle, että ettehän tuu huomena. Enkä edes tiennyt, että pahempaa on edessä.
Ja lämpimämpää ja mukavampaa (toivottavasti).

2 kommenttia:

  1. voi poikia. Sulla on niin elämänmakuisia tekstejä.

    VastaaPoista
  2. Vau,upea tilanne katsaus.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!