perjantai 26. helmikuuta 2016

218.


Viisvuotias matkii Sammaleista ja Aamuruskonmaan kuninkaan sisarta. Laulaa ja höpöttää. Piilotin Mestaritontun. (Suosittelen kyllä kaikille muille. Varsinkin Ylen radioteatterin esittämänä!)

Kirjastossa sattumalta huomasin Harry Potter ja Azkabanin vanki-äänikirjan. Ihan mukavaa kuunneltavaa viikonloppureissulle.
"Voitasko kuunnella sitä jo vähän äiti?"
"No kuunnellaan vähä."
Ja sitten joka aamu ja iltapäivä:
"Heei, se oli mulla kesken, ooksää kuunnellu sitä, nyt kyllä kelaat ja ei ku paa edellinen levy, elä vielä kuuntele..!"
Kymmentuntisen äänikirjan kuuntelu kotona ei onnistu. Ei onnistu, jos kirja on koukuttava.
Siksi hainkin yöpöydälle kirjaversion. "Äiti lue te mölköjuttu!" Luin kolmevuotiaalle iltasaduksi kuinka opettajanhuoneen vaatekaapissa oleva mörkö karkotetaan. Lapsen nukahdettua, selasin kirjaa eteenpäin ja jatkoin siitä mihin jäin.
Pitkin viikkoa oon muistellu sitä fiilistä, kun opiskeluaikana kämppiksien kans haettiin juuri ilmestyneet kirjat kirjakaupasta ja sitten vain luettiin. Ihan kenenkään keskeyttämättä.

Tänään on sitten se reissuunlähtöpäivä. Mulla on menossa kutos-cd. Ekaluokkalaisella toka ja kolmasluokkalaisella kolmas. Kolmevuotiaalle ei tunnu olevan niin nuukaa, kunhan saa kuunnella.
Tehdään kompromissi, kuunnellaan sarjan ensimmäinen kirja, vaikka olen sen jo joskus aiemmin lapsille lukenu.
Eihän sitä tiiä, (uskon tietäväni), vaikka Pottereille tuhahteleva perheen isäkin innostuisi. Joutuu sentään kuuntelemaan maratoonina kymmenen ja puoli tuntia. 

Ps. Sain miehen siskolta eilen viestin, että "Tiesitkö, että kohta ilmestyy uus Potteri?"
Pps. Kolmevuotias nukkui yön hyvin. Tykkää mörköjutuista. Ei pelkää.

1 kommentti:

  1. Meilläkään mies ei ole innostunut lukemaan, mutta elokuville antoi kyllä myöntymyksensä ja jopa tykkäsi :)
    Mutta kirjat, ei ole voittanutta..

    Uusi kirja kuulostaa mielenkiintoiselta, sitä odotellessa :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!