lauantai 13. helmikuuta 2016

216.



Ison sisarusparven etu on (myös!) se, että saa järkättyä päivässä juhlat. Aamulla tuli puhetta, että isälle järkättiin yllärinä juhlat meillä. Muka ystävänpäiväkutsut. Mietittiin tarjoilut hyvissä ajoin ja oli epävirallinen puheki. Peikkotyttö valvoi sillon vielä yöt, mutta sen muistan, että isä tykkäs.
Nyt idea tuli vasta aamulla. Siskon tyttö sopi illaksi kyläilyn mummulaan. Vanhin sisko soitti teineille kotiin, että imuroikaa. Minä varasin coctailpiirakat. Lähtiessä takki päällä tulostin laulun sanat. Lapset piirsi kortit. Kaikkia ideoita ei keretty silti toteuttaa, vaikka sitä, että kaikilla olisi ollut mummun kutomat villasukat jalassa.

Ensin onniteltiin ja laulettiin. Mietin sitä pientä tyttöä vuosikymmenten takaa. Mustavalkoisissa kuvissa vakavailmeinen vaaleatukkainen pikkutyttö. Miten erilaista elämä on silloin ollut! Ajattelin isän juhlia taas ja tunsin haikeutta. Tulihan äiti näihin juhliin yksin. Laulun jälkeen äitille kaadettiin kahvit. Hätäisimpinä seuraksi istui pöydän täydeltä pienimpiä lastenlapsia. Ajattelin, että ei meiän äitin tarvi ainakaan ikinä olla yksin.

1 kommentti:

Kiitos kommentista!