perjantai 26. helmikuuta 2016

218.


Viisvuotias matkii Sammaleista ja Aamuruskonmaan kuninkaan sisarta. Laulaa ja höpöttää. Piilotin Mestaritontun. (Suosittelen kyllä kaikille muille. Varsinkin Ylen radioteatterin esittämänä!)

Kirjastossa sattumalta huomasin Harry Potter ja Azkabanin vanki-äänikirjan. Ihan mukavaa kuunneltavaa viikonloppureissulle.
"Voitasko kuunnella sitä jo vähän äiti?"
"No kuunnellaan vähä."
Ja sitten joka aamu ja iltapäivä:
"Heei, se oli mulla kesken, ooksää kuunnellu sitä, nyt kyllä kelaat ja ei ku paa edellinen levy, elä vielä kuuntele..!"
Kymmentuntisen äänikirjan kuuntelu kotona ei onnistu. Ei onnistu, jos kirja on koukuttava.
Siksi hainkin yöpöydälle kirjaversion. "Äiti lue te mölköjuttu!" Luin kolmevuotiaalle iltasaduksi kuinka opettajanhuoneen vaatekaapissa oleva mörkö karkotetaan. Lapsen nukahdettua, selasin kirjaa eteenpäin ja jatkoin siitä mihin jäin.
Pitkin viikkoa oon muistellu sitä fiilistä, kun opiskeluaikana kämppiksien kans haettiin juuri ilmestyneet kirjat kirjakaupasta ja sitten vain luettiin. Ihan kenenkään keskeyttämättä.

Tänään on sitten se reissuunlähtöpäivä. Mulla on menossa kutos-cd. Ekaluokkalaisella toka ja kolmasluokkalaisella kolmas. Kolmevuotiaalle ei tunnu olevan niin nuukaa, kunhan saa kuunnella.
Tehdään kompromissi, kuunnellaan sarjan ensimmäinen kirja, vaikka olen sen jo joskus aiemmin lapsille lukenu.
Eihän sitä tiiä, (uskon tietäväni), vaikka Pottereille tuhahteleva perheen isäkin innostuisi. Joutuu sentään kuuntelemaan maratoonina kymmenen ja puoli tuntia. 

Ps. Sain miehen siskolta eilen viestin, että "Tiesitkö, että kohta ilmestyy uus Potteri?"
Pps. Kolmevuotias nukkui yön hyvin. Tykkää mörköjutuista. Ei pelkää.

maanantai 15. helmikuuta 2016

217.


Maanantai. Heräsin minuutin ennen kellon soittoa ja arvelin kellon olevan ehkä yks yöllä. Unohdin ysin koululaiselta eväät. Laitoin kympin koululaiselle kaks banaania reppuun. Tunsin syyllisyyttä, kun huikkasin heipat keittiöstä. Koko aamun kuljin puhelin kourassa ja kyttäsin, että kissa pysyy sisällä. Tunsin suunnatonta helpotusta, kun eläinlääkäristä vastattiin, eikä kissaa tarvinut lähtä kuskaamaan mihinkään. Tunsin riemua, kun sain mummun ammaksi kotiin. Kävin unessa hammaslääkärin penkissä. Tein ruokaa eilisistä ruuan tähteistä. Luulin, että myöhästytään soittotunneilta ja nalkutin ja kiirehdin turhaan. Päätin, että luen entiset pitkät iltasatukirjat, ennen kuin aloitan uusia. Olin niinkuin en huomaisikaan, kun lapset latoi kirjaston lainatiskille enemmän kirjoja kuin oli sovittu. Samalla mietin, että näkikö ja kuuliko toinen äiti, kun ensin kielsin.
Kuva Helsingin Narinkkatorin tuolitapahtumasta pysäytti.
Maalasin hetken mielijohteesta eteisen pukukaapin valkoiseksi. Kaappi pieneni ja ja eteinen avartui ja valo lisääntyi.
Kotikolossa kaikki hyvin


lauantai 13. helmikuuta 2016

216.



Ison sisarusparven etu on (myös!) se, että saa järkättyä päivässä juhlat. Aamulla tuli puhetta, että isälle järkättiin yllärinä juhlat meillä. Muka ystävänpäiväkutsut. Mietittiin tarjoilut hyvissä ajoin ja oli epävirallinen puheki. Peikkotyttö valvoi sillon vielä yöt, mutta sen muistan, että isä tykkäs.
Nyt idea tuli vasta aamulla. Siskon tyttö sopi illaksi kyläilyn mummulaan. Vanhin sisko soitti teineille kotiin, että imuroikaa. Minä varasin coctailpiirakat. Lähtiessä takki päällä tulostin laulun sanat. Lapset piirsi kortit. Kaikkia ideoita ei keretty silti toteuttaa, vaikka sitä, että kaikilla olisi ollut mummun kutomat villasukat jalassa.

Ensin onniteltiin ja laulettiin. Mietin sitä pientä tyttöä vuosikymmenten takaa. Mustavalkoisissa kuvissa vakavailmeinen vaaleatukkainen pikkutyttö. Miten erilaista elämä on silloin ollut! Ajattelin isän juhlia taas ja tunsin haikeutta. Tulihan äiti näihin juhliin yksin. Laulun jälkeen äitille kaadettiin kahvit. Hätäisimpinä seuraksi istui pöydän täydeltä pienimpiä lastenlapsia. Ajattelin, että ei meiän äitin tarvi ainakaan ikinä olla yksin.

torstai 4. helmikuuta 2016

215.


Mörkö,
haamu,
kummitus,
vasikka,
roisto ja polliisi,
lohikäärme,
krokotiili,
hai ja pikkuhai,
koiranpentu,
ritari ja prinsessa.

"Oo sää rinsessa, nii mää oon ritari."
"Äiti voi olla..."
"Ei! Äiti on lohikäärme!"