sunnuntai 24. tammikuuta 2016

213.





Tässä piti olla kuvia Tukholman vanhankaupungin pikkukujilta, viihtyisistä kahviloista ja ehkä metrosta ja eväistä junassa. Piti kirjoittaa siitä, miten minä ja tytöt (ja 29 sukulaista) matkustetaan junalla ja laivalla. Ainakin fiiliksiä reissun jälkeen.
Sen piti olla ensimmäinen junamatka ja laivaristeily. Koko perhe nukkui huonosti pari viikkoa. Oli niin jännittävää. Yks näki painajaisia ja yks ei saanut iltaisin unta. Päivän leikeissä hinattiin pehmokoiraa merestä. Alettiin pakkaamaan. Ja sitten tuli viesti, että laiva pysyykin vielä telakalla. Reissu peruuntui.
"Sielä Helsingissä on kyllä lentoasema. Voitasko nousta koko suku lentokoneeseen?" "Ei haittaa. Mää meen kouluun." "Siinä laivassa on varmasti reikä katossa." "Kannessa, eikä katossa, kan-nes-sa!"

Koska loman piti myös katkaista sydäntalvea ja arkea ja pimeyttä, alettiin heti miettiä uutta suunnitelmaa. Vaihtoehtoina kaikkea Helsingin ja joulupukinmaan välillä.
Päädyimme mökkilomalle meren rannalle koko perhe. Kun viimein saatiin auto pakattua ja käyntiin suunnattiin lelukauppaan tuhlaamaan rastirahoja ja kylpylään. Illalla jännittävää jäätietä mökille. Aamupäivästä ilmeni ongelmia mökillä. Ulkoiltiin ja odotettiin huoltomiestä turhaan. Iltapalan jälkeen pakattiin auto ja ajettiin kuutamoyössä taas jäätielle ja kotiin.

Oli huippujakin hetkiä,(kuvat rannalta) mutta täytyy sanoa, että uupuneena uuteen viikkoon.

5 kommenttia:

  1. No huh huh,joskus voi tulla elämään ei toivottuja yllätyksiä kerta-rysäyksellä..:) Mutta...ajatus tässä lienee paras,ainakin te yrititte ;) Jaksamista uuteen viikkoon <3

    VastaaPoista
  2. Voi eikä! Miten se elämä joskus osaakin olla niin epäreilu :/
    Toivotaan parempaa viikkoa teille <3

    VastaaPoista
  3. Kiitos!
    On ollut hyvä viikko. Edellisviikonloppukin jaksaa jo naurattaa.
    Ja tämä tuleva ollaan ihan vain kotona. Jee.

    VastaaPoista
  4. Voi että. Tässä tekstissä oli kyllä niin tuo pettymys ja alakulo aistittavissa.
    Tulee mieleen, kun meidän viime hiihtoloman odotettu reissu peruuntui mahataudin takia. Se oli silloin niin karmeeta, koko alkutalvi oli odotettu ja sitten vaan oksennettiin kotona! Nyt se tuntuu jo kaukaisemmalta, siitäkin selvittiin, mutta kyllä se sillä hetkellä kirpaisee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi muistan, kun kirjotit siitä! Huhhei.

      Poista

Kiitos kommentista!