sunnuntai 27. marraskuuta 2016

229.


Sytytettiin ensimmäinen adventtikynttilä ja syötiin riisipuuroa. Ulkona oli sininen hetki ja peltomaisema lumen peitossa. Leivinuunissa tulet. Tytöt teki joulusiivouksen nukkekoteihin. Poika makasi lattialla kuuntelemassa Tove Janssonin Taikatalvea. Minä villasukissa kuljin kääntämässä kasettia ja tiskasin. Koira pölli puusohvalta mun talvisohvatyynyn. 
Tässä päivässä oli jo aavistus joulun tuntua.

perjantai 14. lokakuuta 2016

228.




Minäki tein sen äiti-kyselyn mikä facebookissa kiertää. Oon mukava äiti, mutta en osaa kärrynpyöriä ja käsken aina siivota. Siivous ja sotkut toistui lasten vastauksissa noin kakskyt kertaa. Mun lempipaikkoja on vessa, koti ja mökkilomat. Totta. Lyön aamulla muutamat villasukat, rennot vaatteet, läjän kirjoja ja kameran laukkuun. Viikonloppuvapaa ystävien kans tulee tarpeeseen. Sopivasti lähtöhaikeuskin, ku neljävuotias kävi mun vieressä Kirsi Kunnaksen runokirjan kans. Sano, että iskä vois tämän yön nukkua sohvalla.

torstai 22. syyskuuta 2016

227.



Koliikki.
Tarvii enemmän läheisyyttä.
Väärä rytmi. Ei rytmiä ollenkaan.
Valvottuja öitä. Öitä käsi pahvilaatikossa. Öitä portailla. Öitä oven raossa. Itkua ja hellyyttä. Pissoja ja sanomalehtiä.

Vuosi sitte syksyllä nukuin ensimmäisen kokonaisen yön kotona äitinä. Ja nyt elän vauva-ajan sumussa koiran kans. No ei se enää herää ku kerran yössä. Mutta jyrsii joka paikkaa ja karkaa kun silmä välttää. Sipistään sille salaa "vauvapentu".

torstai 28. heinäkuuta 2016

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

225.


Puoli vuotta minä lapsille puhuin. Kerroin, että koirat kuolee joskus. Että kahdeksanvuotias on jo vanha mummu. Että tulee uusia koiria. Aamulla aina tarkistin, että hengittääkö se. En raskinu herättää.

Ja sitten se aamu tuli ja minä itkin ensimmäisenä.
Lapioin koiralleni hautaa ja niistin. Epätasaisen kuopan reunalla pienet kumpparit väärissä jaloissa. Kaadoin naapurille ruskeasta muovikannusta ruusumukiin vettä. Jatkettiin kaivamista.

Lapset haki haudalle juhannusruusuja ja lauloi koiralaulun. Se oli lempeä ja maailmaa rakastava koira. Semmonen lapsiperheen koira.

En osannu vastata, kun lapsi illalla kysyi, että
-miksi se joskus tuli tänään.

tiistai 24. toukokuuta 2016

224.


Kaksi pikkutyttöä kesämekoissa. Syövät eväskeksiä ja vannovat ystävyyttä. (Ei olla poikien kavereita. Ikinä.) 
Ihana kesäilta.
Vähän pienemmät pojat naamat kurassa ojan penkalla. Kaivelevat varmaan ihania matoja.
Hoitovauva nukkumassa varjossa.
Istun oranssilla muovituolilla miettimässä miten elämä yhtäkkiä onkin helppoa ja lämmintä ja mukavaa ja ihanaa.
Keitän naapurille ja onkireissulta palaavalle siskolle väkevät kahvit ja paistan kaupan pullaa. Naurattaa esikoisen onni ikiomasta kalasta.
Ja yhtäkkiä joku vaisto laittaa kurkkaamaan ovesta tulijoita. Kaksi märkää, haisevaa pikkupoikaa. Oma vielä märempi ku vieras. Olivat perkanneet sen lemmikkisilakan.

Elämä on yllätyksiä täynnä. Eikä sen aina niin ihanaa kuulu ollakaan. Kohteliaasti, mutta suorasti sanon siskolle, että ettehän tuu huomena. Enkä edes tiennyt, että pahempaa on edessä.
Ja lämpimämpää ja mukavampaa (toivottavasti).

maanantai 16. toukokuuta 2016

223.


"-Minä taidan panna lapset nukkumaan, sanoi Mymmeli.
Painukaa vuoteeseen joka ikinen!
Hänen lapsensa asettuivat piiriin ja auttoivat toisiaan avaamalla napit edessäolevan selästä.
Tänä iltana saatte laskea itse itsenne. Olen hiukan väsyksissä kaikista näistä hauskuuksista.
-Luetko sinä sitten meille ääneen? lapset huusivat.
-Sen saatan tehdä, sanoi Mymmeli.
Mihin jäimmekään viimeksi?"

maanantai 18. huhtikuuta 2016

222.








Vapaa viikonloppu. Sama porukka ja sama kaava. Ei mitään ohjelmaa, vaan oleilua fiiliksen mukaan.
Miten sitä voikin olla yhtäaikaa väsynyt ja voimaantunut.

tiistai 5. huhtikuuta 2016

221.


Heti kun tie paljastuu lumen alta, tekee mieli laittaa resut tennarit jalkaan, vaikka en niillä edes tarkene. Lapset tarkenee. Kaikilla koulukavereilla on jo kesävaatteet! 

Alotan haravoinnin liian aikasin. Tarkistan, että edellisvuotiset syreenin alut on vielä pystyssä ja kuvittelen mielessäni miten me joskus vietetään juhannusta, niin kuin Saltkråkanissa tai 80-luvulla lapsuudessa. Ryystän plaston punaisesta sokerikosta kuravettä, ja mietin miten paljon helpommalla pääsisin, jos ostaisin ne kurahousut. Tarjoilija näyttää taas hyppivän keitoksessaan. Päätän laittaa haalarin uunin eteen kuivumaan.

Illalla kun kaikki vaatteet on märkinä sama tyyppi juoksentelee pihalla ilman ulkovaatteita. Käy kivittämässä ojan näkkiä. Ei toiminu uhkailu tässäkään asiassa. Oja tulvii vettä. Isompi pelkää nyt niin paljon, että ei uskalla juuri ojan puolella pihaa kulkea. Pienempi on täpinöissään.

Ihana huhtikuu!

maanantai 14. maaliskuuta 2016

220.



 

En leiponu hääpäivänä kakkua, enkä saanut kukkia. Enkä ostanu karkkia pojan synttäreille. Mutta niinä päivinä en ajatellu liikaa tulevia päiviä.

tiistai 1. maaliskuuta 2016

219.




Maaliskuun ensimmäinen päivä. Nyt ne pimeät aamut ja illat on jo ohi. Yhtäkkiä tuli aurinkopäivät ja kevättalvi. En osaa päättää tuntisko haikeutta vai riemua.

perjantai 26. helmikuuta 2016

218.


Viisvuotias matkii Sammaleista ja Aamuruskonmaan kuninkaan sisarta. Laulaa ja höpöttää. Piilotin Mestaritontun. (Suosittelen kyllä kaikille muille. Varsinkin Ylen radioteatterin esittämänä!)

Kirjastossa sattumalta huomasin Harry Potter ja Azkabanin vanki-äänikirjan. Ihan mukavaa kuunneltavaa viikonloppureissulle.
"Voitasko kuunnella sitä jo vähän äiti?"
"No kuunnellaan vähä."
Ja sitten joka aamu ja iltapäivä:
"Heei, se oli mulla kesken, ooksää kuunnellu sitä, nyt kyllä kelaat ja ei ku paa edellinen levy, elä vielä kuuntele..!"
Kymmentuntisen äänikirjan kuuntelu kotona ei onnistu. Ei onnistu, jos kirja on koukuttava.
Siksi hainkin yöpöydälle kirjaversion. "Äiti lue te mölköjuttu!" Luin kolmevuotiaalle iltasaduksi kuinka opettajanhuoneen vaatekaapissa oleva mörkö karkotetaan. Lapsen nukahdettua, selasin kirjaa eteenpäin ja jatkoin siitä mihin jäin.
Pitkin viikkoa oon muistellu sitä fiilistä, kun opiskeluaikana kämppiksien kans haettiin juuri ilmestyneet kirjat kirjakaupasta ja sitten vain luettiin. Ihan kenenkään keskeyttämättä.

Tänään on sitten se reissuunlähtöpäivä. Mulla on menossa kutos-cd. Ekaluokkalaisella toka ja kolmasluokkalaisella kolmas. Kolmevuotiaalle ei tunnu olevan niin nuukaa, kunhan saa kuunnella.
Tehdään kompromissi, kuunnellaan sarjan ensimmäinen kirja, vaikka olen sen jo joskus aiemmin lapsille lukenu.
Eihän sitä tiiä, (uskon tietäväni), vaikka Pottereille tuhahteleva perheen isäkin innostuisi. Joutuu sentään kuuntelemaan maratoonina kymmenen ja puoli tuntia. 

Ps. Sain miehen siskolta eilen viestin, että "Tiesitkö, että kohta ilmestyy uus Potteri?"
Pps. Kolmevuotias nukkui yön hyvin. Tykkää mörköjutuista. Ei pelkää.

maanantai 15. helmikuuta 2016

217.


Maanantai. Heräsin minuutin ennen kellon soittoa ja arvelin kellon olevan ehkä yks yöllä. Unohdin ysin koululaiselta eväät. Laitoin kympin koululaiselle kaks banaania reppuun. Tunsin syyllisyyttä, kun huikkasin heipat keittiöstä. Koko aamun kuljin puhelin kourassa ja kyttäsin, että kissa pysyy sisällä. Tunsin suunnatonta helpotusta, kun eläinlääkäristä vastattiin, eikä kissaa tarvinut lähtä kuskaamaan mihinkään. Tunsin riemua, kun sain mummun ammaksi kotiin. Kävin unessa hammaslääkärin penkissä. Tein ruokaa eilisistä ruuan tähteistä. Luulin, että myöhästytään soittotunneilta ja nalkutin ja kiirehdin turhaan. Päätin, että luen entiset pitkät iltasatukirjat, ennen kuin aloitan uusia. Olin niinkuin en huomaisikaan, kun lapset latoi kirjaston lainatiskille enemmän kirjoja kuin oli sovittu. Samalla mietin, että näkikö ja kuuliko toinen äiti, kun ensin kielsin.
Kuva Helsingin Narinkkatorin tuolitapahtumasta pysäytti.
Maalasin hetken mielijohteesta eteisen pukukaapin valkoiseksi. Kaappi pieneni ja ja eteinen avartui ja valo lisääntyi.
Kotikolossa kaikki hyvin


lauantai 13. helmikuuta 2016

216.



Ison sisarusparven etu on (myös!) se, että saa järkättyä päivässä juhlat. Aamulla tuli puhetta, että isälle järkättiin yllärinä juhlat meillä. Muka ystävänpäiväkutsut. Mietittiin tarjoilut hyvissä ajoin ja oli epävirallinen puheki. Peikkotyttö valvoi sillon vielä yöt, mutta sen muistan, että isä tykkäs.
Nyt idea tuli vasta aamulla. Siskon tyttö sopi illaksi kyläilyn mummulaan. Vanhin sisko soitti teineille kotiin, että imuroikaa. Minä varasin coctailpiirakat. Lähtiessä takki päällä tulostin laulun sanat. Lapset piirsi kortit. Kaikkia ideoita ei keretty silti toteuttaa, vaikka sitä, että kaikilla olisi ollut mummun kutomat villasukat jalassa.

Ensin onniteltiin ja laulettiin. Mietin sitä pientä tyttöä vuosikymmenten takaa. Mustavalkoisissa kuvissa vakavailmeinen vaaleatukkainen pikkutyttö. Miten erilaista elämä on silloin ollut! Ajattelin isän juhlia taas ja tunsin haikeutta. Tulihan äiti näihin juhliin yksin. Laulun jälkeen äitille kaadettiin kahvit. Hätäisimpinä seuraksi istui pöydän täydeltä pienimpiä lastenlapsia. Ajattelin, että ei meiän äitin tarvi ainakaan ikinä olla yksin.

torstai 4. helmikuuta 2016

215.


Mörkö,
haamu,
kummitus,
vasikka,
roisto ja polliisi,
lohikäärme,
krokotiili,
hai ja pikkuhai,
koiranpentu,
ritari ja prinsessa.

"Oo sää rinsessa, nii mää oon ritari."
"Äiti voi olla..."
"Ei! Äiti on lohikäärme!"


torstai 28. tammikuuta 2016

214.


Torstai-ilta. Viikon suurin koettelemus oli tänään, kun 101 dalamatialaista-kasetista katkesi nauha.
(Miehen mielestä se ei ollut ollenkaan huono juttu.)

Hyvää viikonloppua!

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

213.





Tässä piti olla kuvia Tukholman vanhankaupungin pikkukujilta, viihtyisistä kahviloista ja ehkä metrosta ja eväistä junassa. Piti kirjoittaa siitä, miten minä ja tytöt (ja 29 sukulaista) matkustetaan junalla ja laivalla. Ainakin fiiliksiä reissun jälkeen.
Sen piti olla ensimmäinen junamatka ja laivaristeily. Koko perhe nukkui huonosti pari viikkoa. Oli niin jännittävää. Yks näki painajaisia ja yks ei saanut iltaisin unta. Päivän leikeissä hinattiin pehmokoiraa merestä. Alettiin pakkaamaan. Ja sitten tuli viesti, että laiva pysyykin vielä telakalla. Reissu peruuntui.
"Sielä Helsingissä on kyllä lentoasema. Voitasko nousta koko suku lentokoneeseen?" "Ei haittaa. Mää meen kouluun." "Siinä laivassa on varmasti reikä katossa." "Kannessa, eikä katossa, kan-nes-sa!"

Koska loman piti myös katkaista sydäntalvea ja arkea ja pimeyttä, alettiin heti miettiä uutta suunnitelmaa. Vaihtoehtoina kaikkea Helsingin ja joulupukinmaan välillä.
Päädyimme mökkilomalle meren rannalle koko perhe. Kun viimein saatiin auto pakattua ja käyntiin suunnattiin lelukauppaan tuhlaamaan rastirahoja ja kylpylään. Illalla jännittävää jäätietä mökille. Aamupäivästä ilmeni ongelmia mökillä. Ulkoiltiin ja odotettiin huoltomiestä turhaan. Iltapalan jälkeen pakattiin auto ja ajettiin kuutamoyössä taas jäätielle ja kotiin.

Oli huippujakin hetkiä,(kuvat rannalta) mutta täytyy sanoa, että uupuneena uuteen viikkoon.

torstai 7. tammikuuta 2016

212.


Arki alkoi. Pitkin yötä pakkasen pauke hirsiseinissä herätteli lapsia. Ja ite heräilin miettimään, miten lapset tarkenee koulumatkan.

Kaksi lähti kouluun yllään niin paljon vaatetta, että "ei veri kierrä." Kotona kaksi onki krokotiileja tuvan sohvalla. Minä purin joulua pois ja keitin kaakaon koululaisille valmiiksi. (Kun olin ensin noin sata kertaa käynyt ikkunassa.)

Ilman paleltumavammoja, ehkä vähän hikisinä tulivat koululaiset kotia. Sisällä olijat turhautuivat.

Ensimmäinen aurinkoläikkä kulki pitkin tuvan seinää, katosi sitten riisutun kuusen oksiin.
Tässä päivässä oli jo aavistus kevättä.

lauantai 2. tammikuuta 2016

211.





Vuodelta 2015 toivoin vain hyvää mieltä.
Samaa toivon tältä vuodelta. Ja vaikka kiireettömiä lauantai-iltoja.