torstai 12. marraskuuta 2015

184.


Neuvolan täti kehui tytön kasvua ja taitoja. Puheli, että vielä tämän talven kun malttaa olla kotona, niin sitten pääsee eskariin. Ja pyysi allekirjoituksen lappuun, jonka toimittaa eeteenpäin ens kevään eskarivalintoja varten.
Teki mieli älähtää, että: älä nyt höpsi, se on mun tyttövauva.
En saanu sanottua mitään, nyökyttelin vain ja kirjoitin nimen paperiin.

Nää on näitä hetkiä,
ku käy äitinä kipiää, vaikka kaikki on hyvin.

perjantai 6. marraskuuta 2015

183.




Selviän pimiästä syksystä oottamalla joulua. Tai siis ressaamalla, jos totta puhutaan.
 
Hermostuttaa, kun ei niitä lelulehtiä tipahtele postilaatikkoon. En halua ostaa mitään ylimäärästä kerättävää lattioille. Mutta haluan antaa jokaiselle jonkun mukavan jutun. Esikoinen listaa ilman mainoksiakin ehkä kaks aa-nelosta. (Lupas alleviivata kaks tärkeintä toivetta.) Seuraava ei toivo mitään, niinkuin ei ennenkään, paitsi sitä koiranpentua, kun ei ilvestäkään saa. Kolmas haluaa frozen-peruukin ja nojatuolin. (Minä en halua kumpaakaan.) Neljäs haluaa dinosauruksen, nosturin, kaivurin, rattorin, puimurin ja pyssyn. Mutta leikkiikö se niilläkään?

En oo näin myöhässä ollu lahjojen kans millonkaan. Osa lahjakirjoistakin puuttuu vielä. Soitin suunnilleen sata puhelua, ja vain pikkusisko oli edes ajatellut joululahjoja. Tajusin, että ehkä sitteki hermoilen vähän liian aikasin. Lämmitin mukin glögiä.

maanantai 2. marraskuuta 2015

182.



Osallistuin lukuhaasteeseen. Kolmekymmentä sivua joka päivä marraskuun ajan. 
Mitään en niin inhoa, ku keskeneräsiä kirjoja. Silti mulla on niin lasten, kuin omiaki kirjoja kesken. Ei muka oo ollu aikaa lukia. Siispä hyvällä syyllä nuitten entisten kimppuun, niin saa jouluksi ostaa kuus uutta. Jokaiselle jotaki.

On mulla kyllä Narniaki ihan alullaan. Sen sain ku esikoinen synty. Tuntuu hullulta, että yhen pienen vauvan kans en saanu luettua koko jouluna. Taisin nukkua aina kun vauvakin nukku. Siitä asti oon lukenu ääneen. Vasta kun lapset nukkuu luen omaa kirjaa, jos pysyn hereillä. Kaiholla muistan aikoja, kun olin niin koukussa Hovimäkiin tai Tuulen viemään, että kannoin kirjoja joka paikassa mukana. Jos tämän haasteen aikana koukuttus taas. Piti muuten olla kaunokirjallisuutta. En tiiä onko nämä mun kirjat kaunoa nähnykään. Luen silti.