tiistai 27. lokakuuta 2015

181.



Huolet, kiire, jatkuva ressi jostakin. Loma tuntui liian lyhyeltä ja aikataulutettuun arkeen palaaminen ärsytti. Ja taas iski flunssa.
Syysloma vaihtui arkeen. Niinkuin aina, maanantaina ei ole aikaa pysähtyä. Ajelin autolla lapset takapenkillä ja ajattelin muita äitejä. Ajattelin äitiä, joka valvoo lapsen vierellä;
äitiä, joka haluaisi olla lapsensa vierellä
ja äitiä, joka odottaa lastaan kotiin.
Yhtäkkiä näin, miten minulla onkin kaikki hyvin.
Kaikki minun lapseni lähellä, peiteltävinä omiin sänkyihin.

torstai 22. lokakuuta 2015

180.

 
 

Joskus kirjotin, että vietetään elämyslomaa kotoa käsin. Yöt kotona, päivät muualla. Tällä viikolla on pitänyt miettiä, että enhän vain kuskaa lapsia liikaa. Yhtäkkiä elämä soittotunteineen ja kerhoineen ja kalenterimerkintöineen on vaan niin täyttä ja kiireistä. Käytiinhän me ratsastamassa, serkkujen kans keilaamassa ja vielä pitäisi uimaan päästä. Mutta muuten ollaan oltu kotona.
Yhtenä päivänä lapset kasas tyynyt ja patjoja lattialle. Kuunneltiin maratoonina satukasetteja; Uppo-Nalle, Miinamanut, Disney-sadut. Lapset meni ulos vasta kun oli hämärää. Taskulamppujen kans. Oikeastaan kaks pienintä pukeutuikin vasta sitten. Kerrankin oon silittäny hama-helmityöt ajoissa. Iltaisin on tehty robottisiivous, ennen kuin eihelmienystävä-isä on kotiutunut.

maanantai 19. lokakuuta 2015

179.



Tykkään lyijykynän terottamisen tuoksusta. Uusien kirjojen ja varsinkin uusien koulukirjojen tuoksusta. Vasta leikattu ruoho, kuuma asvaltti, syksy...
Tallin hajuissa on jotakin terapeuttista. Vaikka siitä onkin jo kymmenen vuotta kun viimeksi ratsastin. Huumaannun aina: nahka,heinä, hevonen.

178.


Pääsin mukaan vauvakekkereille! Tutulla porukalla iltaa vietetään aina helposti saman kaavan mukaan.  Eilen toisilleen tutut, vieraat ja puolitutut naiset toi jokainen jotakin erilaista iltaan oman olemuksensa lisäksi. Uusia reseptejä, vähän hemmottelua, leikkimielisiä kisoja... Taustalla levysoitin pyöritti kaunista musiikkia.

Ilta oli onnistunut. Kotimatkalla piippas watsapit:
"Kiitos, tunsin oloni erityiseksi."

torstai 8. lokakuuta 2015

177.


Koska rakastan villapaitoja, päätin, että joka ilta tunti ennen iltapalaa vietän kudontapiiriä itsekseni. En vain ole vielä kerennyt aloittaa. Ja tänään en vain jaksanut. Viimesin villapaita on odottanut kässäpussissa mökkireissusta asti.
Päätin myös, että iltapalan jälkeen luen jotaki tosi hyvää kirjaa. Lainasinki kaks Laila Hietamiestä, ja joka ilta nukahdan kirja tyynyn alla. Koska joulukin on kohta ja aion joulukuun vain fiilistellä, aion tehä joulusiivoukset jo nyt. Sainki viimeisen pääsiäisaskartelun keittiöstä pois. Ja vanhat synttärikortit jääkaapin ovista.
Syksyihmisenä piti myös päästä peltomaisemaan kuvaamaan lapsia. Ihan tuohon viereen vaan. Mielessäni lupasin esikoiselle, että tämä oli viimenen kerta. Sitä niin hävetti, kun raahasin jakkaranki mukaan.