maanantai 31. elokuuta 2015

173.


Neljävuotias näyttää auton ikkunasta, missä on ollut retkellä.
"Sielä oli Inkkariteltta."
"Ja inkkareita."
Karhu,villihevosia...

Kun Melkerssonit saivat pitää nikkarilan, Saaristolapset saivat pitää kesäunelmansa ja elää kesäelämäänsä. "Sitä jonka ihminen unohtaa aikuisena menetettyään oikeutensa paratiisiin."

Olkoon inkkarit ja villihevoset vielä lähikoivikossa, minun pikkutytön syyskesän päivissä.

Illalla inkkariteltta tulee puheeksi. Isosisko ei usko.
Pikkusisko vakavoituu ja sanoo, "Äiti mää valehtelin sulle."
En sano mitään.

3 kommenttia:

  1. ♥ Elämä on toisinaan ihanaa ja kamalaa samaan aikaan.

    VastaaPoista
  2. <3
    Ja alle kouluikäsenä elämä parasta aikaa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!