maanantai 6. heinäkuuta 2015

165.


Viime kesänä en jaksanut leipoa synttäreitä. Tarjosin vain kaupan antimia kavereille ja kummipariskunnalle. Tyttö oli tyytyväinen, mutta kannan siitä syyllisyyttä vieläkin.

Nyt on 7-vuotissynttärit vietetty. Suviseuroissa serkkujen kans, kotona koulukavereitten kans. Eilisen tein kahta brita-torttua. Päätin, että viimeset kakut mitä ikinä leivon, niinkuin aina. Ystävän soitto pelasti kakut, kun olin jo laittamassa miestä hakemaan kaupasta mutakakkuaineksia. Peittelin rumat kakut mansikoilla ja äitin orvokeilla ja nostin pöytään. Sitten tuli kummit, mummulat ja loput sukulaiset. Yhtäkkiä talo oli taas täynnä vieraita ja pöytään vaihdettiin kertakäyttöastiat.
Kantelin vuorollani pieniä tyttövauvaa, näin miten siskontyttö nuuhkaisi toisen tyttövauvan tukkaa, puin vähän isommille pikkutytöille prinsessamekkoja, seurasin miten pappa esti pientä poikaa tippumasta pöydältä, joku koputti ikkunaan isompien poikien rajummille leikeille, näytin missä on vessa, lupasin lisää karkkia, kaadoin mehua, annoin lisää kakkua, lupasin jättää kiivit syömättä, nauroin kun mummu hämmästytti tekareilla meiän pojan ja toinen mummu letitti tyttöjen hiukset, joku oli keittänyt lisää kahvia. Yritin keretä vaihtaa jokaisen vieraan kans edes muutaman sanan. Ja ajattelin, että tämmöstä meillä ennen oli. Olipa mukavaa.

5 kommenttia:

  1. Olipa mukava saada olla mukana♥
    Ihanaa kesää sinulle Erja!

    VastaaPoista
  2. ei aina voi onnistua :) <3 juhlat tuli kuitenkin juhlittua ja kakut syötyä ;)

    VastaaPoista
  3. Voi miten ihanat juhlat teillä on ollut<3

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa hyviltä juhlilta, varmasti viihtyivät vieraat ja omat.

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa hyviltä juhlilta, varmasti viihtyivät vieraat ja omat.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!