sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

168.


Vesi ropisee rännissä seinän takana. Taas.
Eilen vielä vein lapset uimarannalle, kun pitkästä aikaa paistoi aurinko. Eikä ne edes tarennu uida.
Iltosin ja aamuisin pellolle nousee sumu. Tuoksuu syksy. Pitää vielä vähän aikaa malttaa olla polttamatta kynttilöitä.
Tytöt nukkuu makuupusseissa ja lukee joka ilta liian kauan Risto Räppääjiä. Ollaanhan vielä lomalla.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

167.

 

Tänä kesänä en täytä pientä uima-allasta pihalle. Ei ole oikein kelejäkään, mutta tänä kesänä ajan jokaisena aurinkopäivänä ja lämpiminä sadepäivinä uimarannalle. Ensimmäinen kesä, kun uskalla yksin lasten kans.
Tiistaina käytin omia ja veljen lapsia skeittiparkissa. Keskiviikkona maattiin trampoliinissa lukemassa kirjoja; muumia ja taas Ronja Ryövärintytärtä. Yhtäkkiä yksi tytöistä kysyi, että "Äiti, missä on luonto?" Se tyttö joka rakastaa Ronjan kotimetsää ja villihevosia. Keskiviikon piti olla kotipäivä, mutta mentiinkin metsään katsomaan luontoa ja paistamaan makkaraa.
Torstaina lykkäsin eläinpuistossa eväitä rattaissa. Lapset juoksenteli serkkujen kans ihmettelemässä minipossuja ja skånen hanhia. Tunsin ihteni rattaitten kans vähän hönöksi.
Eilen oli siskonpojan rippijuhla. Oon nukuttanu sitä poikaa päiväunille, kun se oli pieni ja kiharatukkanen. Nyt se istui mopon päällä ruusu kädessä kuvattavana. Juhlissa oli kolme tyttövauvaa, joita jokaista pidin vuorollani sylissä. Pienin rääpäle sylissä muistin miltä tuntu kannella ensimmäistä omaa lasta ensimmäisenä iltana sairaalan huoneessa. Annoin vauvan äidilleen. Ja oma metrin mittanen poikavauva juoksi hikisenä syliin, silitti uuden serkun tukkaa ja juoksi takasi pihalle. Se on ollu koko päivän ilman vaippaa.
Ens viikolla me mennään ongelle.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

166.


Tytöt kävi lomalla mummulassa. Mies oli töissä. Minä ja poika istuttiin vierekkäin syömässä uusia pottuja. Poika ei osannu keskittyä leikkeihinsä, enkä minä osannu tarttua töihini. Käytiin peräkonttikirppiksellä ostamassa aarrearkku ja kotieläinpihassa silittämässä kaneja. Kumpanakin päivänä ajettiin siskolle päiväkylään. Illalla poika teki iskän ja äitin sängyssä voltteja ja nukahti äitin viereen.

Nyt tytöt on kotona. Kokoajan joku kiusaa. Ne ei saa unta ja jättää oven auki ja hakee vain Aku Ankan postilaatikosta. Ne laulaa ja loilottaa ja hyppii twistiä. Ohimennen jokainen halaa pikkuveljeä, eikä aio ikinä lähtä kotua mihinkään.
 
"No, me syötiin kaks jätskiä ja oltiin yötä."

Kolmevuotias löysi aarrearkkuun sydänkiven.

maanantai 6. heinäkuuta 2015

165.


Viime kesänä en jaksanut leipoa synttäreitä. Tarjosin vain kaupan antimia kavereille ja kummipariskunnalle. Tyttö oli tyytyväinen, mutta kannan siitä syyllisyyttä vieläkin.

Nyt on 7-vuotissynttärit vietetty. Suviseuroissa serkkujen kans, kotona koulukavereitten kans. Eilisen tein kahta brita-torttua. Päätin, että viimeset kakut mitä ikinä leivon, niinkuin aina. Ystävän soitto pelasti kakut, kun olin jo laittamassa miestä hakemaan kaupasta mutakakkuaineksia. Peittelin rumat kakut mansikoilla ja äitin orvokeilla ja nostin pöytään. Sitten tuli kummit, mummulat ja loput sukulaiset. Yhtäkkiä talo oli taas täynnä vieraita ja pöytään vaihdettiin kertakäyttöastiat.
Kantelin vuorollani pieniä tyttövauvaa, näin miten siskontyttö nuuhkaisi toisen tyttövauvan tukkaa, puin vähän isommille pikkutytöille prinsessamekkoja, seurasin miten pappa esti pientä poikaa tippumasta pöydältä, joku koputti ikkunaan isompien poikien rajummille leikeille, näytin missä on vessa, lupasin lisää karkkia, kaadoin mehua, annoin lisää kakkua, lupasin jättää kiivit syömättä, nauroin kun mummu hämmästytti tekareilla meiän pojan ja toinen mummu letitti tyttöjen hiukset, joku oli keittänyt lisää kahvia. Yritin keretä vaihtaa jokaisen vieraan kans edes muutaman sanan. Ja ajattelin, että tämmöstä meillä ennen oli. Olipa mukavaa.

torstai 2. heinäkuuta 2015

164.









Lukekaa Marian kirjoitus suviseuroista. En osaa paremmin kuvailla. Ihanaa sielä oli, ja paikoin kurasta.