sunnuntai 31. toukokuuta 2015

163.


Oon miettiny blogin sulkemista. Ajattelin lopettaa koko höskän. Kirjottaminen ei vaan oo tuntunu enää luontevalta.
Mutta mietin sitäkin, miten tämä on ollu mun oma juttu, Harrastus, joka ei sido paikkaan eikä aikaan. Miten mulla on joskus ollu monta juttua luonnoksissa. Joita sitten oon sen kummemmin ajattelematta julkassu, tai sitten ensin viilannut monta päivää lopulliseen kuosiin.
Nyt vaan on niin paljo muuta mietittävää ja tekemistä, että ainakin hiljenennän tämän hetkeksi. Jään kesätauolle. Palaan kyllä kun inspiraatio iskee. Kun joku lapsista sanoo jotakin, mikä pitää merkitä muistiin.
Ensin yritän pestä ikkunat, ja istuttaa herneet ja siivota prinsessan kamarin. Ja opettelen taas syventymään iltaisin kirjaan.

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

162.


Eilen yhtäkkiä huomasin, että eskari loppuukin jo tänään. Menisin taas yksin lasten kans. Kävin ostamassa kolmet valkoiset sukkahousut. Peikkotytölle pinkkiäkin pinkimmät balleriinat, sille lapselle ei vaan saa ostettua perusmustia kamppeita niinkuin muille.

Kukkakaupassa huomasin, että poika oli varpasillaan. Eskarilainen valitsi opelle ja avustajalle pionit ja kultaista nauhaa.

Sillä aikaa kun youtuben ohjeiden mukaan kiharsin tyttöjen hiuksia, poika kasteli oman päänsä ja suihkutti hiuslakkaa. Kun kiharsin viimesen hiuksia, ensimmäisen hiukset jo oli suoristunu vaatteita vaihtaessa ja pojan pää oli tankia tököteistä. Aurinkoinen ja tuulinen sää onneksi kuivasti hetkessä yhden vaatteet, jotka kerkesi kastua.

Kun olin vielä viimeisenä pessyt pojan naamasta peipilipsit ja suklaalevitteet, vaihtanu sukat ja puhtaan paidan, otin äkkiä kuvan tytöistä. Poika ei tullut kuvaan, vaan juoksi keltaiset muovikellukkeet selässä pitkin taloa ja huusi lähtevänsä uimaan.

Autossa huomasin, että ollaankin reippaasti etuajassa. Yritin ehottaa lapsille pientä kevätajelua.

Eskarilainen vei opettajalle ja avustajalle kukat ja kortit kiitokseksi. Istui sitten tyhjään etupenkkiin omalle paikalleen. Peikkotyttö teki tuttavuutta takana istuvan vanhan naisen kans. Poika keskittyi joka ikiseen musiikkiesitykseen; puhalteli näkymätöntä huilua käsissään, ohjasi kuoroa, hyräili mukana, eläytyi pianomusiikkiin. Koululainen istui bestiksen vieressä. Me ei järjetetty mitään omaa ohjelmaa. Olin salaa ylpeä jokaisesta lapsesta.

Kun minunkin totinen tyttö lauloi muiden mukana Peppi Pitkätossun jäähyväislaulua alkoi väkisinkin itkettää. Kun opettaja puhui Peppi Pitkätossun vallattomuudesta, Leijonamielen rohkeudesta ja Nuuskamuikkusen rohkeudesta lähtä syksyllä maailmanympärysmatkalle, tunsin itseni itkupilliksi.

Hain juhlan jälkeen iltapalaksi jätskit.

torstai 21. toukokuuta 2015

161.


"Äiti ei oo pönttö, äiti ei oo-oo pöö-öönt-töö..."
Neljävuotias laulelee.
Antaa sitten taskustaan harmaan, hiekkasen kultakiven.
Tänään tyttö on äitin kaveri.

lauantai 9. toukokuuta 2015

160.


Joka kerran on äidiksi syntynyt,
hän äiti on kaikkien lasten,
ja kaikkia maailman lapsia
hän on painanut rintaansa vasten,
ja maailman lasten itkua
hän on korvissaan alkanut kuulla,
sillä maailman lapset puhuvat
hänen omien lastensa suulla.
-A-M Kaskinen-

torstai 7. toukokuuta 2015

159.


Lapsena tuli kevät, kun leikkikentällä vihersi lämpökanaalin päällä ruoho. Maattiin veljien kans varaston laverilla kuuntelemassa miten sade ropisi peltikattoon. Kirkonkylän lasten kans alotettiin lekkeri ja polliisi ja roisto. Kohta kasvoikin jo puistossa voikukkia keltaisena merenä. Asfaltti poltteli paljaiden jalkojen alla. Alettiin hypätä uimarannalla.

Minun lasten kevät paljastaa röllimetsän. Jokaisella oman kuusen juurella leikkipaikka. Polkupyörän renkaiden alla rahisee sora. Ensimmäistä kuovin huutoa kuunnellaan pihan laidalla. Kylän isännät ovat aamusta iltaan pellolla, traktorin perässä valkoinen parvi lokkeja. Välillä pihan yli lentää kurkiaura ja joutsenpariskunta. Naapurin tytöt käyvät hakemassa tytöt hyppynarua pyörittämään.

Lupaan leikkimökkiin lasisia maustepurkkeja ja vanhoja kahvikuppeja, niinkuin äiti lupasi meille joka kesä.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

158.


Olin jo lopettanut "vaatteet kaappiin"-jankutuksen. Sen sijaan sanoin joka ikinen aamu, että "Kunpa olisit illalla laittanu vaatteet kaappiin, niin ne voisi vain ottaa sieltä." Sanoin tämän kummallekin kouluun lähtijälle.

Vieläkin on ainakin toinen kenkä hukassa, hanskat hukassa (ei löydy parillisia), pipo hukassa, eikä housuja löydy mistään. Kaappi on tyhjä koriste eteisessä ja kenkätelineessä on vain ne kengät, mitä ei ole käytetty viimesen viikkosiivouksen jälkeen.

Nyt en enää jankuta, puhu, enkä muistuta vaatteista. Joka aamu kaivan kodinhoitohuoneen lattialla nukkuvan koiran alta kengän. Tiiättehän bernhardilaiset, ei varmasti kesken unien siirry senttiäkään. Otan pöydältä takin, kaapin alta toisen kengän. Housut on naulakon alla toinen lahe mytyssä ja jää siksi huomaamatta koululaiselta. Aika usein haen autosta lapaset.
Sillä aikaa toivottavasti väsynyt kouluunlähtijä saa syötyä aamupalan.
Olenko luovuttanut? Ehkä, mutta tämä toimii.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

157.



Järkättiin salaa vauvajuhlat ihanille odottaville naisille. Vaaleanpunaisia ja vaaleansinisiä koristeita, vaippakakut, salaattibuffet, dipattavia kasviksia... Herkullinen mamma-kakku teki juhlasta juhlan. Palju ja ulkosauna kruunasivat illan.

Nyt vain odotetaan, että päästään ihastelemaan uusia sukulaisia. <3

perjantai 1. toukokuuta 2015

156.


Isosisko askartelee vappunaamareita. Vuokraa niitä sitten huoneessaan Nepalin lasten hyväksi.

"Äiti, mennään ehtimään se aarre sateenkaaren päästä!" Sanoo pikkusisko.