maanantai 13. huhtikuuta 2015

154.


Viime viikolla ajoin kaksisataa kilometriä vain todetakseni, että ollaan sairaalassa vääränä päivänä. Hajotin joululahjapuhelimen. Kävelin ravintolan oveen.

Kevät ja ilta-aurinko saa esikoisen unohtamaan kotiintuloajat ja pienemmät nukkumisen. Syytetään kevättä siitäkin, että lapset kulkee liian vähissä vaatteissa ulkona ja kahlaa kaikki ojat. Yksi elää kuumeisena ihan omassa maailmassa yöt. Toinen potilas on sisällä päivät, mutta kurkunpääntulehduksen takia pitkin yötä ulkona.

Eilen illalla kävin pitkällä lenkillä keskellä keväistä peltomaisemaa. Ihan hyvä päätös viikolle. Ei tästä ainakaan huonompi viikko tule.

7 kommenttia:

  1. Onpas ollu tympeitä juttuja. Toivottavasti tää alkanut tosiaa parempi. Onko uus koira? T. Suvi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siskon koira. :) Meillä sama vanha bernhardilainen.

      Poista
  2. Samaa vikaa täälläkin, nukkumaan ei malta kukaan ja puoli alasti pitäisi ulos päästä ja niistä ojista nyt puhumattakaan ;) tsemppiä sairastupaan!

    VastaaPoista
  3. <3 niin tuttua,ku yks menee päin seiniä seuraa kommellukset toinen toisiaan.. mä mokoma hajotin kamerani,joka merkkaa mulle enemmän ku puhelin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi itku. En kans pärjäis ilman kameraa!

      Poista

Kiitos kommentista!