tiistai 7. huhtikuuta 2015

153.


"Hän halusi kaataa lasiseinät, polkea jalkaa,
hyppiä tasajalkaa, räyhätä ja olla ruma.
Mutta aina hän talttui, muisti olevansa äiti.
Pienten lasten pieni äiti, pienten lasten suuri äiti,
oikeamielinen hallitsija, jonka päästä kasvoi kultaiset hiukset ja jonka silmissä sädehti ihana lempeys ja jonka viitta oli purppuranpunaista paksua upottavaa samettia. Sen alle hän kätki maailman murheet,
paijasi kymmenen paijausta pienten vuoteiden äärellä, lauloi suloisen lamppulaulun puolihämärässä huoneessa,
peitteli lapset paketeiksi."

(Riina Katajavuori)

4 kommenttia:

  1. Hieno teksti. Mistä löytyisi? Nuo palijaat varppaat ei niin hienot oo, vaikka onki aika monta pientä kantanu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Netistä löysin. Ajattelin seuraavalla kirjastokäynnillä lainata runokirjoja.

      Poista
  2. ihana runo,niin paljon asiaa muutamassa lauseessa. rakastan runoja hirveästi ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!