keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

143.


Pakkasin peräkontin täyteen liukureita, ei niitä millä lapsena laskettiin, littanoita pyllyn kokosia, vaan isompia ja paksumpia ja rattikelkan ja pulkan ja laskettelusukset. Esikoinen ehti jokaiselle paksut parilliset hanskat. Ostin limsaa, vaahtokarkkeja ja makkaraa. Sitten soitin muille ja varmistin, että meillä on varmasti samat eväät.

Mummulan pihassa  varotin turhaan lapsia kastelemasta vaatteita. Vanhasta tottumuksesta ajettiin kaikki ensin mummulaan, vaikka mummu ei edes halunnut mukaan. Mietittiin hetki, miten sitä jaksaa edes raahautua. On niin märkä kelikin, että paleltuvat sielä. Miehellekin tuli taas ylimääräisiä hommia, eikä päässyt mukaan. Sitten muisteltiin vähän niitä hiihtolomia, kun isä vei meidät laskettelukeskukseen jo aamulla. Paistoi pitkin päivää kärkkäriä kodassa ja jakoi punaista ja keltaista jaffaa kertakäyttömukeista. Ikinä isä ei laskenut, eikä tainnut edes hiihtää. Lullasi  kaikkein pienintä.

"Hei, nyt vähän sitä isän asennetta." Sanoin veljelle, joka haukotteli eteisessä. Ja ajattelin, että sitä samaa minulle itelle. Ajattelin, että sitähän tämä on, isän perintöä. Meidän kaikkien lomat menee samalla kaavalla kuin on mennyt jo meidän lapsuudessa. Kyllähän me kun isäkin. Lapsena tuntui, että äiti oli aina töissä.

Sitten ajettiin peräkanaa naapurikuntaan iltamäkeen. Minä ja sisko ja pikkuveli ja siskontyttö ja kaikkien lapset. Oli sielä toinenkin veli. Vaikka joka perheessä ei ole edes laskettelijaa.

Suksivuokraamo ja kahvio oli isossa hirsihuvilassa, mutta pulkkamäki ja rinteet tuntui kutistuneen. Kotaan oli asennettu led-valot ja penkeillä oli lampaantaljat. Katsoin, että pienin pääsi siskon pulkan kyytiin ja sitten kävelin katsomaan, että isoin pääsee hissin kyytiin. Otin pulkkamäessä irronneen hampaan talteen hammaskeijua varten, niistin neniä, yritin kuivata hanskoja ja puin takaisin märkiä hanskoja, autoin ylös mäkeen ja huusin, kun pienimmät laski rattikelkalla päin puuta. Viimeisen tunnin vilkuilin kelloa.

Kun hissit viimein pysähtyi, jakelin viimeiset makkarat ja limsat kertakäyttömukeissa. Pakkasin taas peräkontin täyteen. Keräsin märät ja yliväsyneet, onnelliset lapset kyytiin ja ajoin kotiin.

Huomena me tavataan taas serkut, enot ja tädit hiihtokilpailussa, joissa jokainen saa mitalit. Vaikka ei olla edes sen pankin asiakkaita, joka kisat järjestää. Ei me oltu sillonkaan kun isä meidät hiihtolomaviikon torstaina sinne vei. Ja niinkuin isä vei lastenlapsetkin.

4 kommenttia:

  1. Tykkään niin paljon näistä sun teksteistä! Tämä on paras blogi mitä oon koskaan lukenu :) Harvoin tulee kommentoitua mitään..

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!