keskiviikko 25. helmikuuta 2015

141.


Esikoinen makaa yläsängyssä lukemassa Ellaa ja kavereita. Ei jaksa kuunnella, kun äiti lukee. Kirjat, joita luen luku kerrallaan tyttö on jo lukenut loppuun, tai ainakin monta lukua eteenpäin. Sisarusten valihtemat kuvakirjat on liian nynnyjä. Melkein tunnen taas miten napanuora kiristyy. Vastahan tyttö oli pieni rääpäle, jota yritin iltasadulla saada rauhottumaan joka iltaisesta iltavillistä.
Ehkä me luetaan kahestaan Muumilaakson marraskuu viikonloppuna.

2 kommenttia:

  1. On se iso askel pienen elämässä,kun oppii ihan itse lukemaan :) Silti,joskus tuntuu hyvältä kuunnella isomman lukemana ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kun oppii lukemaan, avautuu ihan uusi maailma!😊

      Poista

Kiitos kommentista!