lauantai 28. helmikuuta 2015

142.


Kikatusta, käkätystä, sipiasiaa, popcornia, hampaittenpesu, siskonpeti, huutonauru.
Nukkeleikkejä, yliväsymystä, hamahelmikuvia, iltasatukasetti.
Märät ulkovaatteet, ihanat yömekot, omat unilelut.

Hiihtoloma ja serkkutytöt yökylässä. En ymmärrä miten ne jaksaa pulista vielä sittenkin, kun olen ite nukahtanut kirja kädessä. Ja silti ne aamulla herää kun mulla riittäis vielä unta. Veikkaan silti, että tämä on parasta tällä lomalla. Ikioma kaveri jokaisella tytöllä.

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

141.


Esikoinen makaa yläsängyssä lukemassa Ellaa ja kavereita. Ei jaksa kuunnella, kun äiti lukee. Kirjat, joita luen luku kerrallaan tyttö on jo lukenut loppuun, tai ainakin monta lukua eteenpäin. Sisarusten valihtemat kuvakirjat on liian nynnyjä. Melkein tunnen taas miten napanuora kiristyy. Vastahan tyttö oli pieni rääpäle, jota yritin iltasadulla saada rauhottumaan joka iltaisesta iltavillistä.
Ehkä me luetaan kahestaan Muumilaakson marraskuu viikonloppuna.

maanantai 23. helmikuuta 2015

140.


Terveyskeskuksen vuodeosastolla kohtaa lapsuus ja vanhuus.
Sairaalasängyn laidalla istuu vanha mies.
Pikkupoika seisoo lattialla pää kallellaan.
Tarttuu sitten pienellä lapsen kädellään suureen miehen kouraan.
Kumpaakin naurattaa. Eikä heidän välissään ole yhtään vuotta.

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

139.


Ensimmäisen kerran isä ja poika lähti kahestaan viettämään laatuaikaa. Minä tein viikkosiivouksen loppuun. Tytöt kävi retkellä talon takana pienellä metsäkaistaleella, kiersivät sinne ojan yli ja peltoa pitkin. Lupasin märissä vaatteissa tyhjien eväsrasioiden kans kotiutuneelle tyttökolmikolle, että pelataan pleikkaria heti ku oon pyykit ripustanu. Esikoinen kävikin käynnistämässä koneen, mutta yksin sielä ukkeli huuteli niin kauan, että hiljasuuessa sammutin.

Ainakin kaksi kertaa tytöt muovaili savea ja kerran piirsi ja väritti ja levitti hileliimaa ja leikkeli kartonkia.

Ruuaksi leivottiin pitaleipiä, joita tytöt luuli simpukoiksi ja ehkä juuri siksi söivät hyvällä ruokahalula. Eskarilainen haki saunaan tuoksutuikkuja tunnelmaa luomaan.

Iltasatuna luin Salaista puutarhaa niin kauan, että eskarilainen kysyi, että "Millon sää lopetat?" ja nukahti kesken sadun.

Ei tehty mitään erikoista, mutta saatiin tehä kaikki ilman kokoajan säätävää ja lähes kaiken huomion vievää pikkuveljeä.
"Aamulla meillä on sitte ukkojen ilta." Sanoi neljävuotias juuri ennen kun uni voitti.

perjantai 20. helmikuuta 2015

138.


Käytin tyttöjä Hesessä. Ostin kerrankin omat ateriat, eikä ne niitä taaskaan kokonaan syöny. Mutta saivat mukaan omat eväsrasiat. Käytiin kaupassakin ja mummulassa.
Kotipihassa neljävuotias hihkaisi,
"Äiti mun hampurilainen on tippunu lattialle, mutta kukkaa ei oo astunu sen päälle!"
Onnellisena herkutteli iltapalalla, kun muut sai vain leipää. (Sitäpaitsi pala jäi vielä huomisellekin.)

tiistai 17. helmikuuta 2015

137.


Vietin ystävänpäiväviikonlopun ystävien seurassa. Tai no istuttiin samalla sohvalla lukemassa. Yks luki romanttista romskua, toisella oli mukana vuoden Tex Willerit. Minä luin murhakirjan, jonka jo kesällä ostin kirjahyllyyn. Toisen päivän iltana lähettiin ulos, kun minä tunsin vähän syyllisyyttä jo löhöämisestä. (Kaikesta sitä tunteeki syyllisyyttä.) Lähtöpäivänä joku sanoi, että "Selvästi me oltiin loikoilun tarpeessa". Ja toinen sanoi, että "Saatiinhan me raitista ilmaa paljussakin."

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

136.


Sain Tarpomisesta tanssahteluun- blogin Miikulta mukavan haasteen. Ilahduin.

Säännöt ovat yksinkertaiset:

Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän).

Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille.

Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!

Voit totta kai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia.

Minulta lähtee haaste Jennille , Heinille ja Saaralle! Laittakaapa osoitteita, jos otatte haasteen vastaan.

tiistai 10. helmikuuta 2015

135.


Miks me ei ikinä mennä Kreikkaan, Kiinaan, Australiaan?
Millon me mennään laivalle, lentokoneen kyytiin tai matkustetaan junalla?
Me mentiin mummulan navetan taakse. Laskettiin mäkeä, hiihdettiin, kaivettiin lumiluola. Syötiin ulkona eväät. Se riitti. Kukaan ei kaivannut kauemmaksi.

torstai 5. helmikuuta 2015

134.


Viikkosiivous ja karkkipäivä. Siivouksen jälkeen saa valita kaupassa karkit. Yhen jutun ja alle kaks euroa maksavan. Ei siis saa kahella eurolla tikkareita, vaikka toinen valihtis lauantaipussin. Karkkikone maksaa alle kaks euroa. Inhoan ylimäärästä roinaa, jota kertyy koko ajan ja jota jatkuvasti hävitän. Silti nostelen pezit siivotessa tauluhyllylle. Tykkään niistä salaa. Ne on mukavan värisiä ja piristää lasten huonetta. Välillä niitä on hyllyssä enemmän ja välillä vähemmän. Usein ne makaa kaikki läjässä, kun joku on ohimennen pukannu yhen nurin. Joskus mielessä on käyny kakspuoleinen teippi, mutta se tuntuu kuitenkin jo liiottelulta. Enhän minä näitä sentäs itelle oo ostanu. Eikä nämä säry leikeissä. Tytöt on näihin taas kyllästyny, mutta poika arpoo aina smurffikoneen ja muumilaatikon väliltä.

tiistai 3. helmikuuta 2015

133.


Käytiin kirjastossa. Lainattiin
Mullin mallin maailma (lohikäärmekirja)
Barbie voimistelijana
Pikkusisko (Tammen kultaiset kirjat 83)
Tyttöjen makeat reseptit.

Joka ikinen päivä huomaan lasteni erilaisuuden. Nautin siitä, nauran, liikutun ja tunnen kiitollisuutta.

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

132.




Oon jo jonku aikaa haaveillu rauhallisesta lauantai-illasta kirjan parissa. Siksi siivosinkin jo eilen koko talon. Tänään olin kotona pojan kans kahestaan. Järkkäsin vaatekaappeja, kun en muutakaan keksiny. Välillä järjestelin dinosauruksia peppitaloon. Ja sitten vain istuttiin ja pelattiin pleikkarilla. Poika paineli sitä nappia, millä ukkeli hyppää. Minä painoin sitä nappia, millä ukkeli menee eteenpäin.

Iltapäivällä kuorin perunat jauhelihakeittoon ja annoin pojan läärätä tiskialtaassa ja syödä monta palaa perunaa ja porkkanaa. Loppu väki kotiutui ja ruokapöydässä istui väsynyttä porukkaa. Ajattelin, että en ehkä jaksa lukea tänäänkään, vaan menen aikasin nukkumaan.

Ja sitten suvun whatsappi-ryhmä piippas viestiä.
"Onko jossaki naisten ilta?"
"Vaikka meillä."
Naputtelin vastauksen sen kummemmin ajattelematta.

Kohta siskontytöt soitti kaupasta. Pitäähän herkkuja olla. (Ja ehkä kaikki jo tietää, ettei tämän talon emännän pakastin sisällä mitään erikoista vierasvaraa.) Kauppa oli vielä kakskymmentä minuuttia auki, ja samalla kun päätettiin mitä ja miten paljon tarvitaan, neuvoin ulkopaikkakuntalaisia suunnistamaan ruokakaupassa. Tässä vaiheessa oli jo sovittu, että naiset ottaa miehet ja lapset mukaan meille. Mies toppuutteli vieressä ja puisteli päätään, kun luettelin puhelimeen, että "ota vielä muutama patonki ja ainaki neljä litraa jäätelöä." 
Kirjoitin facebookin ryhmään, että kotikolossa on "kötinät" (mikä sana!?!) nyt illalla, tervetuloa.

Meillä on monesti ollut naamiaisia ja pikkujouluja, millon mitäkin juhlia. Mutta mikään ei vedä vertoja suunnittelemattomille kekkereille ilman syytä. Mankeloin vain liinan pöytään ja nostelin kaikki eripari mukit ja lautaset esille. Sytytin pari kynttilää ja sitten vain istuttiin ja höpöteltiin ja syötiin ja vaihdettiin kuulumisia. Miehet hörppäs kahvit ja jatkoi juttua. Ja naiset unohtui pöydän ääreen. Naurettiin ja tais joku laulaakin. Esikoinen soitti viulua serkun säestäessä turhanpanttina lojuneilla sähköuruilla. Jokaisella lapsella oli kaveri.