lauantai 17. tammikuuta 2015

128.


Yhtä äkkiä elämä täyttyi suorittamisella. Sitten meni yöunet. Katosi ilo. Tuli paha olo. Pakenin pahaa oloa tekemiseen. En voinut pysähtyä. Tämän päivän ja huomisen väliin kasvoi muuri. Elämän keveä kävely muuttui tarpomiseksi.

Laitan tiskit koneeseen. Lautaset ja mukit asettuvat paikoilleen helposti. Seuraavaksi pyykit; märät narulle ja kuivat kaappiin. Kädet toimivat kevyesti. Kuorin kattilallisen perunoita. Eikä se vaadi yhtään ponnistusta. Ihana, ihana arki.

Yhtenä päivänä havahduin siihen, että minä nauran. Ja laulan lapsille. Annan imurin olla koko päivän ja luen monta päiväsatua, kerron iltasadun ja luen kaksi lukua Salaista puutarhaa. Näen jo kevään tulevan talven jälkeen.

Kiitos sinulle joka käväisit. Kiitos sinulle joka aina otit yhteyttäEihän uupumus tartu.

9 kommenttia:

  1. voimia <3 joskus se vaan elämä on raskaampaa,mutta onneksi on kanssa-kulkijoita tukemassa :) lohtuna tieto siitä,ettei ole asioiden kanssa
    kuitenkaan yksin.

    VastaaPoista
  2. Voimahalaus!
    Minä tiedän tuon tunteen...

    VastaaPoista
  3. Onnellista lukea, että parempia hetkiä on ollut.
    Tuo on niin hyvä muistutus, ettei alkais suorittaa mitään valtavia tehtäväkasoja. Mulle mies monesti sanoo, että ota rennosti kotona, joka päivä ei tartte raataa. Ite aina listaa että leivon pyykkään siivoan ompelen ehkä käydään kävelyllä... kun suunnitelmat ei toteudukaan, on ihan epäonnistunut olo. Mutta oliko pakko tehdä kaikki yhen päivän aikana? Yleensä silloin, kun en aseta itelle mitään odotuksia, yllätynkin siitä miten paljon saan aikaan. Rentoilukin pitää opetella, ainakin minun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. <3 Niin, Lapset muistaa kuitenki aikusena paremmin ne hetket ku äiti oli läsnä, ku sen miten puhas joku nurkka on.
      On pitäny opetella vaan olemaan, ja pyytämään apua ja sekin on pitäny oppia, että ei mun jaksamisesta kukaan muu huolehi ku minä ite.

      Poista
  4. Sinulla on taito kuvata ruma kauniiksi :) . Kun näitä seiniä joka päivä kahtellee, toisinaan ahistaa ja huokaa millon saa remontoitua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Ai huomasit, että kuva teiän "ruokailusalista". Teillä on satukirjatalo jolla tarina. Monesti omassa vielä aika uuessa talossa haaveilen jostaki vanhasta jossa ikivanha piha. Meiän pihalla kasvaa vaan ruikkuja haapoja. Ja yks kuusi, jota en anna kaataa. :D

      Poista

Kiitos kommentista!