maanantai 12. tammikuuta 2015

126.


Mittari näytti -17. Oli upea keli potkukelkkailuun. Poika istui kyytiin ja tyttö seisoi jalaksilla edessäni. Pakkanen punasi lasten posket ja värjäsi hupun karvakauluksen valkoiseen kuuraan. Jäisellä tiellä sai helposti kunnon vauhdin. Koira hölkötteli vieressä. Ei taida olla enää ikäneidosta vetäjäksi. 

Käännyin samalle lenkkipolulle jota kesällä kierrettiin. Pikkusillalla pysähdyin, levähdystauko niinkuin aina kesällä. Koira istahti viereen. Lapset kurkistelivat siltavanhuksen kaiteiden välistä jäätynyttä jokimaisemaa. Kumpikaan ei puhunut mitään. Kuuntelin hiljaisuutta.
Huomasin, että en yhtään kaipaa vielä kesää.

2 kommenttia:

  1. Ihana talvi ja pakkas-kelit :) Ehkä niistä nyt eri tavalla nauttii,kun välissä oli lumeton,märkä ja musta talvi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä. Nyt taas huomaa, että me tarvitaan ne kaikki neljä vuodenaikaa. :)

      Poista

Kiitos kommentista!