torstai 31. joulukuuta 2015

209.


Ihana, ihana kotijoulu. Aatosta pyhäiltaan olemista. Pyjamapäiviä. Kinkkuleipiä. Paperikarkkeja. Jokaisella uutta lukemista. Siskonpeti ja yövieraita. Peli-ilta sisarusten kans, niinku ennen vanhaan! Unohettiin taas tortut, ja yks kakkukin jäi pakkaseen. Välipäivinä on tehnyt jo mieli siivota. Kuusi on silti kaunis ja joulun aika niin levollista, ettei olla purettu vielä mitään. Joka päivä sytyttelen kynttilät.
Yksi aloitti jo työt ja me viisi muuta alottiin luistelukausi. Ei ole kiire vielä palata arkiarkeen.

torstai 24. joulukuuta 2015

maanantai 21. joulukuuta 2015

205.


Joulukuun 21. päivä.

Ainahan mua joku asia hermostuttaa, mutta varsinkin näin ennen joulua. On niin paljon niitä asioita, jotka kuuluu tehä. Niinku vaikka joulukarkit.
Oisko seuraava ressi jo saunanpesu?

torstai 17. joulukuuta 2015

201.


Joulukuun 17. päivä.

Pikkutytöt enkeleinä koulun joulujuhlassa kotikirkossa.
Aina yhtä liikuttavaa.

tiistai 15. joulukuuta 2015

199.


Joulukuun 15. päivä.

Vein eilen illalla lapset peittoineen portaille tähdenlentoja kahtomaan. Viisvuotias väittikin nähneensä satoja, niitten muutaman hytisevän sekunnin aikana, minkä oven raossa tarkeni seistä.
Ehkä se muistaa aikusena, että äiti näytti illalla revontulet ja tähtitaivaan. Eikä pelkästään pakottanu siivoamaan askartelusotkuja.

maanantai 14. joulukuuta 2015

198.


Joulukuun 14. päivä.


Lahjat ostettu. Osa paketoitu. Ekaluokkalainen on löytänyt taas jo muutaman. En oo aivan varma meneekö enää läpi jutut kummilasten lahjoista.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

197.


Joulukuun 13. päivä.

Kolmas adventti. Pikkujoulu ystävien kans.

lauantai 12. joulukuuta 2015

196.


Joulukuun 12. päivä.

Prinsessa toivoi synttärilahjaksi omaa puukkoa. Käytiin aikamoisia kasvatuskeskusteluja aiheesta. Miehen mielestä lapset ei tarvi puukkoa, ja minun mielestä vuoleminen pitää opetella jo lapsena. Ostettiin synttärisankarille jousipyssy.
Sitten tuli mummu ja pappa kakkukahville. Toivat puukon lahjaksi. Kyllähän isovanhempien kokemuksella tiietään nää hommat.
Keskusteltiin vain puukonkäyttösäännöt.

perjantai 11. joulukuuta 2015

195.





Joulukuun 11. päivä. Frozen-synttärit. Yhdeksänvuotias esikoinen. <3

torstai 10. joulukuuta 2015

194.


Joulukuun 10. päivä.

Mustaa, ruskeaa ja harmaan eri sävyjä. Keittiön ikkunasta näkyy hetken aikaa kaistale sinistä taivaan rantaa. Ikkunan maisema on suoraan verrannollinen mielialaan. Ei voi aloittaa hilpeänä siivouspäivää, jos ikkunasta ei tulvi yhtään valoa.
Siispä sytyttelen kynttilät jokaiseen purkkiin.

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

193.


Joulukuun 9. päivä.
Haaveilen joululahjavalvojaisista hyvässä seurassa.
Ei yksin viimeisenä yönä, niinkuin aina.

tiistai 8. joulukuuta 2015

192.


Joulukuun 8. päivä.

Poni ja loimi
värikkäitä katkoteräveitsiä ja timpurinkynä ja korurasia
dinosauruksen hampaat.
Antajiensa näköiset lahjat toisille.

Koiralle luu, kissoille lelu ja herkkuja.

Enkelisuklaata,
irtokarkkeja,
Mikki Hiiri-pussi,
Pandan konvehteja.
Ikiomat joulukarkit.

Oli lasten vuoro tehä jouluostokset.
 

 
 

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

190.



Joulukuun 6. päivä. 
Karjalanpaisti ja perunat. Jälkkäriksi joulusuklaata.
Meidän perinne juhlia itsenäistä kotimaata.

perjantai 4. joulukuuta 2015

188.


Joulukuun 4. päivä.
Toinen pikkupotilas. Se tarvii syliä ja juomista. Ja aina hereillä ollessa tarinoita mörököllistä, haamusta ja lohikäärmeestä.

torstai 3. joulukuuta 2015

187.


Joulukuun 3. päivä.
Viimeinki tuo mun ainut joulukukka kukkii. Vähän ees joulun tuntua.
Väsymys karkottaa joulufiiliksen. Eikä anna tilaa ajatuksille. Paitsi se tekemättömien töitten lista, se pysyy kyllä mielessä.

Nähtäväksi jää haenko ennen joulua uuen kukan.

torstai 12. marraskuuta 2015

184.


Neuvolan täti kehui tytön kasvua ja taitoja. Puheli, että vielä tämän talven kun malttaa olla kotona, niin sitten pääsee eskariin. Ja pyysi allekirjoituksen lappuun, jonka toimittaa eeteenpäin ens kevään eskarivalintoja varten.
Teki mieli älähtää, että: älä nyt höpsi, se on mun tyttövauva.
En saanu sanottua mitään, nyökyttelin vain ja kirjoitin nimen paperiin.

Nää on näitä hetkiä,
ku käy äitinä kipiää, vaikka kaikki on hyvin.

perjantai 6. marraskuuta 2015

183.




Selviän pimiästä syksystä oottamalla joulua. Tai siis ressaamalla, jos totta puhutaan.
 
Hermostuttaa, kun ei niitä lelulehtiä tipahtele postilaatikkoon. En halua ostaa mitään ylimäärästä kerättävää lattioille. Mutta haluan antaa jokaiselle jonkun mukavan jutun. Esikoinen listaa ilman mainoksiakin ehkä kaks aa-nelosta. (Lupas alleviivata kaks tärkeintä toivetta.) Seuraava ei toivo mitään, niinkuin ei ennenkään, paitsi sitä koiranpentua, kun ei ilvestäkään saa. Kolmas haluaa frozen-peruukin ja nojatuolin. (Minä en halua kumpaakaan.) Neljäs haluaa dinosauruksen, nosturin, kaivurin, rattorin, puimurin ja pyssyn. Mutta leikkiikö se niilläkään?

En oo näin myöhässä ollu lahjojen kans millonkaan. Osa lahjakirjoistakin puuttuu vielä. Soitin suunnilleen sata puhelua, ja vain pikkusisko oli edes ajatellut joululahjoja. Tajusin, että ehkä sitteki hermoilen vähän liian aikasin. Lämmitin mukin glögiä.

maanantai 2. marraskuuta 2015

182.



Osallistuin lukuhaasteeseen. Kolmekymmentä sivua joka päivä marraskuun ajan. 
Mitään en niin inhoa, ku keskeneräsiä kirjoja. Silti mulla on niin lasten, kuin omiaki kirjoja kesken. Ei muka oo ollu aikaa lukia. Siispä hyvällä syyllä nuitten entisten kimppuun, niin saa jouluksi ostaa kuus uutta. Jokaiselle jotaki.

On mulla kyllä Narniaki ihan alullaan. Sen sain ku esikoinen synty. Tuntuu hullulta, että yhen pienen vauvan kans en saanu luettua koko jouluna. Taisin nukkua aina kun vauvakin nukku. Siitä asti oon lukenu ääneen. Vasta kun lapset nukkuu luen omaa kirjaa, jos pysyn hereillä. Kaiholla muistan aikoja, kun olin niin koukussa Hovimäkiin tai Tuulen viemään, että kannoin kirjoja joka paikassa mukana. Jos tämän haasteen aikana koukuttus taas. Piti muuten olla kaunokirjallisuutta. En tiiä onko nämä mun kirjat kaunoa nähnykään. Luen silti.

tiistai 27. lokakuuta 2015

181.



Huolet, kiire, jatkuva ressi jostakin. Loma tuntui liian lyhyeltä ja aikataulutettuun arkeen palaaminen ärsytti. Ja taas iski flunssa.
Syysloma vaihtui arkeen. Niinkuin aina, maanantaina ei ole aikaa pysähtyä. Ajelin autolla lapset takapenkillä ja ajattelin muita äitejä. Ajattelin äitiä, joka valvoo lapsen vierellä;
äitiä, joka haluaisi olla lapsensa vierellä
ja äitiä, joka odottaa lastaan kotiin.
Yhtäkkiä näin, miten minulla onkin kaikki hyvin.
Kaikki minun lapseni lähellä, peiteltävinä omiin sänkyihin.

torstai 22. lokakuuta 2015

180.

 
 

Joskus kirjotin, että vietetään elämyslomaa kotoa käsin. Yöt kotona, päivät muualla. Tällä viikolla on pitänyt miettiä, että enhän vain kuskaa lapsia liikaa. Yhtäkkiä elämä soittotunteineen ja kerhoineen ja kalenterimerkintöineen on vaan niin täyttä ja kiireistä. Käytiinhän me ratsastamassa, serkkujen kans keilaamassa ja vielä pitäisi uimaan päästä. Mutta muuten ollaan oltu kotona.
Yhtenä päivänä lapset kasas tyynyt ja patjoja lattialle. Kuunneltiin maratoonina satukasetteja; Uppo-Nalle, Miinamanut, Disney-sadut. Lapset meni ulos vasta kun oli hämärää. Taskulamppujen kans. Oikeastaan kaks pienintä pukeutuikin vasta sitten. Kerrankin oon silittäny hama-helmityöt ajoissa. Iltaisin on tehty robottisiivous, ennen kuin eihelmienystävä-isä on kotiutunut.

maanantai 19. lokakuuta 2015

179.



Tykkään lyijykynän terottamisen tuoksusta. Uusien kirjojen ja varsinkin uusien koulukirjojen tuoksusta. Vasta leikattu ruoho, kuuma asvaltti, syksy...
Tallin hajuissa on jotakin terapeuttista. Vaikka siitä onkin jo kymmenen vuotta kun viimeksi ratsastin. Huumaannun aina: nahka,heinä, hevonen.

178.


Pääsin mukaan vauvakekkereille! Tutulla porukalla iltaa vietetään aina helposti saman kaavan mukaan.  Eilen toisilleen tutut, vieraat ja puolitutut naiset toi jokainen jotakin erilaista iltaan oman olemuksensa lisäksi. Uusia reseptejä, vähän hemmottelua, leikkimielisiä kisoja... Taustalla levysoitin pyöritti kaunista musiikkia.

Ilta oli onnistunut. Kotimatkalla piippas watsapit:
"Kiitos, tunsin oloni erityiseksi."

torstai 8. lokakuuta 2015

177.


Koska rakastan villapaitoja, päätin, että joka ilta tunti ennen iltapalaa vietän kudontapiiriä itsekseni. En vain ole vielä kerennyt aloittaa. Ja tänään en vain jaksanut. Viimesin villapaita on odottanut kässäpussissa mökkireissusta asti.
Päätin myös, että iltapalan jälkeen luen jotaki tosi hyvää kirjaa. Lainasinki kaks Laila Hietamiestä, ja joka ilta nukahdan kirja tyynyn alla. Koska joulukin on kohta ja aion joulukuun vain fiilistellä, aion tehä joulusiivoukset jo nyt. Sainki viimeisen pääsiäisaskartelun keittiöstä pois. Ja vanhat synttärikortit jääkaapin ovista.
Syksyihmisenä piti myös päästä peltomaisemaan kuvaamaan lapsia. Ihan tuohon viereen vaan. Mielessäni lupasin esikoiselle, että tämä oli viimenen kerta. Sitä niin hävetti, kun raahasin jakkaranki mukaan.

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

176.

 




Ekaluokkalainen suree naapurista pois muuttavaa ystävää. Äiti suree lapsen surua. Pitäisi muistaa osoite kysyä. Peikkotyttö on saanu uusia tarroja viuluopelta. Kuopuksella kuivuu räkä poskelle. Huomasinhan minä, kun se karkas ulos vähissä vaatteissa. Facebook muistot sanoo, että vuonna 2013 joululahjoista puuttui enää yöpuvut ja yks kirja. Pitäisi murehtia vähemmän, nauttia ihanasta syksystä.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

175.



Viisvuotias soitteli vieraita prinsessasynttäreille. "Tuun kuitenki." serkunpoika vastasi. "Nyt on kaverisynttärit ja lauantaina tulee kummit... nii, mutta sää oot mun kaveri!", tyttö sanoi mummulle.

Talo täyttyi kavereista ja metelistä. Kun karkit oli syöty, lapset juoksi sisälle ja ulos. Mummukaveri istui sisällä aikuisten kans. Isosisko teki kasvomaalauksia. Synttärisankari esitteli uutta taitoaan, jota edes isommat ei osaa: viisvuotias osaa viheltää.