lauantai 20. joulukuuta 2014

118.


Aamulla maisema ulkona oli kuin lapsuusjouluina. Lumiset puut ja valkeat pellot, niin kaunista sen mustan maiseman jälkeen. Ihan hymyilytti lähteä asioille.

Ensin kävin kirjakaupassa. Pienessä liikkeessä oli paljon asiakkaita, mutta kukaan ei vaihtanut hermostuneena painoa jalalta toiselle. Asiakkaat ja kauppias juttelivat muustakin kuin jouluun uutuuskirjoista. Kuulin monta kertaa, kun joku sanoi kassalla, miltä tuntuu kun satoi lunta,  ja toivotti ovelta mennessään hyvää joulua.

Pikapankin parkkipaikalla auton edestä käveli mustaan pitkään karvakauluksiseen takkiin pukeutunut nainen kahden kukkapaketin kans. Ihan niinkuin Elsa Beskovin sadussa. Ajattelin, että ehkä hän kiirehti askeliaan, mutta ei näyttänyt silti yhtään kiireiseltä.

Ruokakaupan liukuovien edessä kaksi pientä vanhaa naista halasi toisiaan nauraen. Ja toivottivat hyvät joulut. Samoin vanha mies huikkasi toiselle autojen yli, käsissään suuret nahkakinttaat. Kaupassa isä pysähtyi kuuntelemaan, kun pikkutyttö ostoskärryissä sanoi. Kassalla ison perheen äiti nauroi maksaessaan ostokset.

Ihan kuin lumi olisi tuonut joulumielen kaikille. Yhtäkki kireä tunnelma ja kiire ja hössötys oli ohi. Ja tottahan se on, lumi toi valoa ja katkaisi pitkään jatkuneen mustan syksyn.
 
Kotikolossa on nyt siivoukset tehty ja kuusi on pesuhuoneessa sulamassa ja lapset nukahtivat odottaen pääsevänsä aamulla koristelemaan sitä. Vaan ettei liian imeläksi menisi, kuusenjalka on hukassa ja kuusenalusmatto liossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!