sunnuntai 28. joulukuuta 2014

121.


Afrikan tähti vei voiton pleikkapelistä. Voimistelurenkaat on kovemmalla käytöllä kuin pastellin sävyiset palatsin pallerot. Joka paikassa lojuu kesken olevia kirjoja. Aamuisin on luettu Myyrän seikkailuja, iltapäivällä Taikatalvea ja iltasatuna Ronja ryövärintytärtä. Koululainen jo luki yhden lahjakirjoistaan. Jouluna saa tehdä mitä haluaa. Mutta silti olen salaa mielissään. Pihalla on lasten hiihtämä latu talon ympäri. Isä on kuskannut tyttökolmikkoa luistelemaan. Parasta on ollut lumi ja pakkanen!

perjantai 26. joulukuuta 2014

120.


Joulu,
se on kuusenneulasten
ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,
ja hiljaista,
onnellisen säikähdyttävää rakkautta,
ja lahjoja, ja unta,
jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.
Me katselemme valaistuja ikkunoita
ja laskemme kynttilöiden pieniä liekkejä
ja avaamme hitaasti kirjoja,
jotka joskus luetaan ja unohdetaan.
Ja jossakin ajatusten keskellä
nukkuu lapsi,
joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa
pienissä käsissään,
ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys
lämmittää häntä pimeässä.
(Mika Waltari)

maanantai 22. joulukuuta 2014

119.


"Kuta pienempi olet itse, sitä joulumpi tulee." (Tove Jansson)

Hyvää joulua,
onnellista uutta vuotta!
<3` Kotikolon väki

lauantai 20. joulukuuta 2014

118.


Aamulla maisema ulkona oli kuin lapsuusjouluina. Lumiset puut ja valkeat pellot, niin kaunista sen mustan maiseman jälkeen. Ihan hymyilytti lähteä asioille.

Ensin kävin kirjakaupassa. Pienessä liikkeessä oli paljon asiakkaita, mutta kukaan ei vaihtanut hermostuneena painoa jalalta toiselle. Asiakkaat ja kauppias juttelivat muustakin kuin jouluun uutuuskirjoista. Kuulin monta kertaa, kun joku sanoi kassalla, miltä tuntuu kun satoi lunta,  ja toivotti ovelta mennessään hyvää joulua.

Pikapankin parkkipaikalla auton edestä käveli mustaan pitkään karvakauluksiseen takkiin pukeutunut nainen kahden kukkapaketin kans. Ihan niinkuin Elsa Beskovin sadussa. Ajattelin, että ehkä hän kiirehti askeliaan, mutta ei näyttänyt silti yhtään kiireiseltä.

Ruokakaupan liukuovien edessä kaksi pientä vanhaa naista halasi toisiaan nauraen. Ja toivottivat hyvät joulut. Samoin vanha mies huikkasi toiselle autojen yli, käsissään suuret nahkakinttaat. Kaupassa isä pysähtyi kuuntelemaan, kun pikkutyttö ostoskärryissä sanoi. Kassalla ison perheen äiti nauroi maksaessaan ostokset.

Ihan kuin lumi olisi tuonut joulumielen kaikille. Yhtäkki kireä tunnelma ja kiire ja hössötys oli ohi. Ja tottahan se on, lumi toi valoa ja katkaisi pitkään jatkuneen mustan syksyn.
 
Kotikolossa on nyt siivoukset tehty ja kuusi on pesuhuoneessa sulamassa ja lapset nukahtivat odottaen pääsevänsä aamulla koristelemaan sitä. Vaan ettei liian imeläksi menisi, kuusenjalka on hukassa ja kuusenalusmatto liossa.

perjantai 19. joulukuuta 2014

117.


Kun Prinsessa oli pieni, mummu ompeli meille kalenterin. Ja koska meillä on tiiliseinässä ovi pikkutontun kotiin, niin oli itsestään selvää, että tonttuhan se öisin täyttää kalenterin. Kerran tonttu yritti päästä helpommalla ja täytti kaikki taskut kerralla. Voi miten pettyneitä lapset oli aamulla. On paljon jännempää oottaa, että käykö tonttu kalenterilla yöllä.

Onneksi huomena on taas Pojan vuoro. Hän odottaa kalenterista joka kerta Pepin hevosta, mutta ei sen takia herää yhtään aikasemmin. Tytöt kun on omalla kalenterivuorollaan ylhäällä jo ennen kun kello soi. Enää ei oo monta yötä.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

116.


Pellon taakse, metsän reunaan nousi valkoinen usva, kuin seinä. Sinisen hetken aikaan usva oli jo ylittänyt pellon ja oli tontin rajalla. Ihan kuin luonto olisi sanonut, että joulu on tulossa. Se tulee Kotikoloonkin tänäkin vuonna.

Kukaan lapsista ei tullut ikkunaan kun väitin, että pellolla on taas tuhansia keijuja ja, että niillä on valkoset joulumekot päällä.
Peikkotyttö sanoi, että suojelusenkeleitä sielä on.

tiistai 16. joulukuuta 2014

115.


Pullat, piparit, pikkuleivät ja lihapasteijat ja muut leivottu. Ihan niinkuin ennenkin, pullataikinassa vaniljakastiketta ja loput äitin ohjeilla. Näin leivonnaisissa maistuu lapsuus. Anoppi on luvannut leipoa kakun. Niinkuin joka joulu. Loput syömiset haetaan kaupasta. Joulukorttikuvat otettiin nyt jo hyvissä ajoin. Silti postitin viime tipassa ja osa on vieläkin autossa. Lapset on askarrellut keskenään joulukoristeita. Pitäisi olla kaverina huovuttamassa sydämiä ja liimaamassa käpytontuille lakkeja. Katot, seinät ja ovenpielet on pyyhkimättä. Petivaatteet saa oottaa pakkaspäivää. Sauna kuurataan aaton aattona. Mies tekee pitempää työviikkoa kuin tavallisesti.

Sen sijaan, että ite siivoaisin ja huhkisin tolun tuoksua kotiin, soitan siskon lapsineen päiväkylään. Valoisa aika on oikeasti vain hämärä kaistale kahden pimeän välissä. Annan silti valojen olla ja sytytän kynttilöitä. Kuorin mandariineja ja omenoita omille ja vieraille lapsille. Laitan pyörimään joululaulukasetin, yhden niistä monesta mitkä isä antoi minulle viimeisenä joulunaan.

Luen joka päivä kertomuksen Astrid Lindgrenin Lapsen joulusta. Ripustan joulukortit pitkään naruun puisilla pyykkipojilla. En laita niitä nyt eteiseen vaan keskelle tupaa. Ensin luen jokaisen kortin ääneen lapsille. Sitten me vähän aikaan ajatellaan jokaista kortin lähettänyttä.

Ulkona sataa hiljalleen lunta. Lumi ei tartu nurmikkoon, mutta peittää mustan peltomaiseman. En raski laittaa verhoja kiinni. Illalla on eskarilaisen joulujuhla. Jospa sieltä saisi kadoksissa ollutta joulumieltä.

Ja sitten kirjoitin äitille viestin:
"Mahutaanko jouluaatoksi?"
"Tervetuloa!" äiti vastasi.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

114.


Oli tyttöaikaisten ystävien pikkujoulu. Jatkettiin siitä mihin vuosi sitten joulun alla jäätiin. Oli hyvää ruokaa ja liikaa herkkuja. Toisilla tuhisevat nyytit mukana. Yksi ystävistä kertoi muuttavansa toiselle puolelle Suomea. Oli haikea olo.
Joka päivähän me soitellaan. Sillälailla saa nopiampaa tiskit koneeseen ja pyykit pyörimään. Ollaan asuttu niin lähekkäin, ettei olla saatu aikaiseksi juurikaan kyläillä toistemme luona. Ja nyt mietin, että miksi taas kävi näin. Vasta lähdön hetkellä ymmärrän, miten olisin voinut pakata lapset autoon ja ajaa käymään. Näin on käynyt ennenkin.
Heitä odottaa uusi koti ja uusi elinpiiri. Toivotan ystävälle ja hänen perheelleen turvallista matkaa uuteen elämään. Ehkä ystävä löytää sieltä uuden sydänystävän, niinkuin minä löysin hänet. Aion pitää sinusta silti kiinni. Ehkä me nyt tavataankin enemmän, kun ollaan vähän kauempana.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

113.


Voimistelurenkaat tilattu ja haettu postista. Legopaketit odottaa kaapissa paketoimista. Kerrankin meillä on lapsille järkevät joululahjat!

Aamulla huikkasin oven raosta koululaiselle hyvästit. Istuin juomaan teetä, kun tyttö kuitenkin koputti vielä oveen. "Äiti, et voi tulla hakemaan pyörää koululta, ku on niin liukasta!" Oli varmasti kuullut keskustelun huonoista talvirenkaista.
Koulun jälkeen hän pakkasi reppuun hajuvesipullon pahvirasian. Koulukaveri oli luvannut tarkistaa, ettei hajuvesi sisällä myrkkyä. "Mitä jos se pääsee leviämään tehtaasta maailmalle?" Varalta piti tarkistaa huulirasvan ja leivontatarvikkeidenkin sisältö.
Ennen nukahtamista tyttö varmisti, että kissat on sisällä lämpimässä. Niinkuin joka ilta. Ja "Muista sammuttaa tiskikone, äiti."

Käytiin miehen kans lelukaupassa. Kierrettiin vaaleanpunaista hyllyriviä Prinsessaa varten, nukkehyllyä Nukkeäitiä varten, keijuhyllyä Peikkotyttöä varten.. Yhtäkkiä meistä vain tuntui, että niin kauan kuin lapsia leikki kiehtoo, meidän pitää kannustaa leikkimään. Ostettiin nukkekoti, ja pieni vaaleansininen suurisiläinen koira ja pientä hilpetööriä.
Leiki lapseni, elä turhaan huolta kanna.

lauantai 6. joulukuuta 2014

112.


Aamulla lapset leipoivat joulupiparit. Kyllä, koko taikinan. Minä kaulin ja mies paistoi. Ihan niinkuin minun kotona. Isä aina kauli ja paistoi ja me lapset saatiin painella piparimuoteilla akkoja, possuja, sydämiä, tähtiä...

Kun sain siivottua keittiön ja pakattua piparit, meille tuli Prinsessan synttärivieraita, jotka jäivät vielä illaksi. Mies teki karjalanpaistin leivinuunissa. Tämä on meidän oma perinne, tarjota ruoka ystäville itsenäisyyspäivän iltana.
"Eskarissa sanottiin, että nyt on Suomen synttärit!" Ehkä lapset aikuisena muistavat, että kuudes joulukuuta oli arkipäivä, mutta ei mikä tahansa päivä.

perjantai 5. joulukuuta 2014

111.


Prinsessan synttärit on erilaiset synttärit kuin muiden synttärit. Prinsessa on meiän talvilapsi  ja ainut joka saa aamupalan sänkyyn. (Ainut joka muistaa vaatia aamupalan sänkyyn.) Ja prinsessan syntymäpäivänä minusta tuli äiti ja miehestä isä. Prinsessa syntyi kun aamu valkeni ja satoi ensilumi. Mies oli liikuttunut ja minä väsynyt. Se oli ihmeellisin hetki ikinä. Tulla yhtäkkiä äidiksi ja isäksi.

"Ei tarvi tuoda lahjaa. Tärkiämpää on, että ite tuut." Oli Prinsessa sanonu koulussa ystävälleen. Tyttö kirjotti niin monta kutsua, kuin kirjekuoria riitti. Olin varautunut hillittömään kikatukseen ja hypähtelyyn ja lievään kaaokseen. Mutta ei, 8-vuotiaat on isompia kuin 6- tai 7-vuotiaat. Ensin tytöt menivät huoneseen ja panivat oven perässä kiinni. Kiittivät kohteliaasti kun kävivät syömässä kakkua ja lauloivat yhdessä joululauluja. Kukaan ei pahoittanut mieltä yhteisissä leikeissä, eikä meteli varmasti kuulunut naapuriin asti.
"Oli ihanat kaverisynttärit. Kakkukin oli hyvää. Söin yhen mustikan. Ja samalla kaks palaa..."