keskiviikko 5. marraskuuta 2014

99.


Minun olisi jo pari viikkoa sitten pitänyt käyttää Peikkotyttö terveyskeskuksessa huonon ihon takia. Yritinkin jo kerran, mutta lähete oli mennyt väärään paikkaan.

Tänään viestitin opettajalle, että Prinsessa saa mennä kaverilleen koulun jälkeen. Odotusaulassa viestitin koulukaverin äidille, että onko tyttö tullut heille. Kun viimein sain hikisen puoliksi toppahaalarissa olevan potilaan rauhoittumaan, hoitaja sanoi, ettei lapselta edes löydy mitään. Puhelinkin soi takin taskussa. Mutisin nolona kiitokset ja hoitaja hymyillen vastasi, että hyvä juttuhan se on, että lapsi on parantunut.

Käytävässä jaoin lapsille pipoja ja juoksin Pojan kiinni. Pakkasin lapset autoon ja luin opettajan lähettämän viestin; ei ollut viesti mennyt perille. Soitin koulukaverin äidille, ettei turhaan huolestu.
Peikkotyttö jankutti etupenkillä itku kurkussa reippaustarroista, kun ajoin kaupan ohi. Olin varma, että tokaluokkalainen istuu portailla itkemässä. Mutta onneksi oli satanut lunta. Tuuli oli pakannut ojat täyneen lunta. Puolessa tunnissa Prinsessa oli kerennyt vain ylittää koulun edessä kulkevan tien. Nauravana hän hyppeli toisen koulukaverin kans ojaan. Aukaisin ikkunan, otin repun kyytiin ja lupasin tytön mennä kylään.

Kaupassa nostin nukkuvan Pojan ostoskärryjen pohjalle. Ostin tarroja ja vielä pätkiksetkin.
Kotona vastasin terveydenhoitajan puheluun. Sanoi soittavansa koululaisen takia. Kysyi olenko edes tytön äiti, kun hämmästelin, että ei sitä lasta mikään vaivaa. Ja sitten muistin, miten olin käskenyt tytön illalla nukkumaan. Olin sanonut, että kaikki paranee nukkumalla, kun hän kertoi huolissaan omituisista näppylöistä. Isä oli neuvonut menemään terkalle.

Istuin puhelin kädessä penkille potemaan huonoäitifiilistä. Yhtäkkiä vielä muistin, että tyttö on aina vaan kaverilla ja ruoka laittamatta. Mutta Nukkeäiti sanoi, että "Sää oot paras äiti."

1 kommentti:

Kiitos kommentista!