sunnuntai 30. marraskuuta 2014

110.


Ensimmäinen adventti.
Enää 24 päivää, yhet synttärit, kolme joulujuhlaa ja pikkujoulut päälle.

Tonttu oli jättäny aamulla kolonsa eteen Noita Nokinenä-kuunnelman. Kuvittelin, että lapset rauhoittuisivat tunnin ajaksi kuuntelemaan. Päin vastoin. Siitä vasta jännityksestä kihisevä tyttökolmikko riemastui. Meni Nokinenän tempaukset ihan ohi korvien kun tytöt säntäilivät etsimässä kuvakalentereitaan. Mummun ompelema kalenteri, jota pikkutonttu öisin täyttää, odottaa vielä ripustamista. Mutta miten jaksan tätä härräpörräämistä nyt joka ilta, kun kaikki odottavat aamua ja omaa vuoroaan kurkata mummun kalenteriin? Vain Poikaa ei kalenterit kiinnosta. Armeliaasti lupasi omansa äitille.
Illalla joka sängystä kuului janottaa ja pissattaa tavallista ilta useammin. Meni pitkään ennen kuin höpötys pikkusängyissä vaikeni.

Joka vuosi sama homma; mitä lähemmäksi joulua mennään, sitä levottomampia lapset on. Hyvänä rauhottumiskeinona toimii yhdelle kirjat ja toiselle askartelutarvikkeet, kolmannelle ulkoilu. Kaikkia lapsia rauhottaa jo se, kun ei kiristetä ja uhkailla ikkunan takana kulkevilla tontuilla. Ja varsinkin se, jos itekin muistaisi olla rauhallinen, ilman kiirettä ja hössötystä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!