keskiviikko 29. lokakuuta 2014

95.

 
Yöllä herätessä huomasin, että puhelimeen oli tullut viesti. Aamulla piti vielä tarkistaa, että oliko se vain unta vai kuitenkin totta. Sain viestin ystävältä, jota en ollut pitkään aikaan nähnyt! Aikoi tulla lasten kans kylään. Katsoin ympärilleni. Pölyiset matot, työpöydällä sanomalehti levällään, kirjahyllyssä kirjat suorassa rivissä vain ylimmissä hyllyissä, tasot täynnä rojua, joita kukaan ei koskaan tarvi. Eikä mitään tarjottavaa. Vastasin viestiin, että tervetuloa.
Tein jääkaappiin salaatin. Ripustin pyykit olohuoneeseen, koska saunan viemäri meni tukkoon, ja pelkäsin hajun tarttuvan pyykkeihin. Hain kaupasta keksejä ja pitsajuustoa ja banaanilimsaa.

Lapset eivät muistaneet toisiaan. Vieraat katsoivat silmät suurina talon lasten riekkumista. "Menkää nyt leikkimään, kun on kavereita."
Istuivat sitten kaikki samalle penkille syömään. "Näyttäkää Peppitalo ja nukkekoti!" Me äidit jatkettiin siitä mihin oli viimeksi jääty. Meteli talossa yltyi. Suljin radion ja menin lähemmäksi ystävää. "Vähän aikaa kerkiätte leikkiä..." Huomasin lasten remuavan yhdessä, nauravan ääneen. Yhtäkkiä tajusin, että ei sen leikin tarvi aina niin huomaamatonta ja hiljaista olla. Tähän leikkiin sopi kaikki lapset mukaan.
Keskusteltiin ystävän kanssa ehkä vähän isommalla äänellä. Luvattiin kyläillä usiammin, puolin ja toisin. Nukkumaan mennessä Nukkeäiti sanoi: "Äiti. Mää haluan, että mennään niille vieraille kolmen yön päästä."


5 kommenttia:

  1. tulee niin mieleen se yks runo,sanoja en vaan muista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että! Laitapa mulle jos joskus muistat sanat. :)

      Poista
  2. Mites löytykö Ruotsista voimistelurenkaat mistä puhuit? :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei löytyny. :/ Pitää tutustua netin tarjontaan. :)

      Poista
    2. Nyt löyty naapuripitäjän urheiluliikkeestä. :D Turha lähtä merta edemmäs..

      Poista

Kiitos kommentista!