sunnuntai 12. lokakuuta 2014

87.


Ajoin kuumeisena hakemaan Prinsessaa mummulasta. Ajattelin, että pääsen helpommalla näin. Mies jäi pesemään ja syöttämään ja peittelemään muita lapsia.
Tyttö istui penkillä mummulan keittiössä. Kertoili iloisesti päivän kuulumiset ja sanoi huolettomasti "Hae mun petivaatteet, jään tänne yöksi!" En hakenut petivaatteita, enkä ensin luvannut edes yöksi. Harmitti, kun olin turhaan lähtenyt kotoa. Äiti kaatoi mulle teetä ja selasin nurkkakamarista löytynyttä runokirjaa. En ollut aikonut jäädä istumaan.
"Mummu osti mulle S-marketista Lämmin Kuppi Sienikeitonkin." Otin runokirjan ja uusimman sukukirjan ja lähdin yksin kotiin. Ymmärsin, että pikkutyttö ja mummu elävät nyt niitä tärkeitä hetkiä, joita myöhemmin kultasina muistoina vaalivat.

Kotona sytytin riihimäen tölkkeihin uudet kynttilät ja vedin villasukat jalkaan. Kylän isäntien kyntämät pellot saa maiseman vielä synkemmäksi. Tykkään silti. Huomaan, että kesällä alkanut väsymys alkaa taittua. Elämään on syksyn myötä tullut taas rutiinit ja rytmi. Syksyssä on aina vähän haikeutta, mutta myös aavistus tulossa olevasta joulun odotuksesta. On aika rauhoittua ihan tavallisiin koti-iltoihin.

2 kommenttia:

  1. Tykkään niin paljon näistä sun tarinoista. Jotenki niin kotosia. Ihan huippuja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Meiän arkista elämää.

      Poista

Kiitos kommentista!