lauantai 11. lokakuuta 2014

86.


Poika oppi uuden sanan: Peppi. Ei siinä muuten mitään ihmeellistä, että lapsi osaa sanoa Peppi. Mutta kun se on järjestyksessä joku 10. ja 20. sanan väliltä. Se on tärkeä sana.

Joka päivä ihmetellään Pojan kans, miten Peppi jaksaa nostaa hevosen ja isoja miehiä käsivarsilleen!

Muistan kun esikoinen saman ikäisenä itki loukkaantuneena lattialla kaulimen kans. Olin tehnyt piparitaikinan, mutta en antanut sitä lattialle. Nyt hän on jo kasvanut ja lattialla leipomisen sijaan tykkää enemmän Annikan korallikaulanauhoista ja helmisimpukoista.

Kun Nukkeäiti kuuli, että Peppi, Tommi ja Annika törmäsi niityllä vihaiseen sonniin, hän oli pitkään hiljaa sanoi sitten "Äiti, ostetaan meille Sonni. Se mahtuu kyllä takapihalle!" Samoihin aikoihin tytön piti saada kokeilla nukkua jalat tyynyllä.

Peikkotyttö taas halusi 3 vuotiaana synttärilahjaksi Kukkasen ja Jymyjuntusen. Kirppikseltä löytyneet Huvikumpu ja isä Efraimin laiva hahmoineen ovatkin lähes päivittäin mukana lasten leikeissä.

Peppi Lotta Sikuriina Rullakartiina Efraimintytär Pitkätossun käytös ei aina ole niin justiinsa, mutta hänellä on kultainen sydän. Voisi lasten ihailulla olla hullumpiakin kohteita kuin satukirjan maailman väkevin tyttö. Sitäpaitsi Peppi on ollut minullekin yksi lempisaduista. Ehkä meidän olisi taas aika lukea iltasatuna kokonaan Minä olen Peppi Pitkätossu.

2 kommenttia:

  1. Peppi satuja jaksaakin lukea uudestaan ja uudestaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin jaksaa! Joitakin satuja ei millään vihtis lukia, mutta lapsillehan niitä luetaan. :)

      Poista

Kiitos kommentista!