keskiviikko 8. lokakuuta 2014

85.


Lääkäri kysyi "Oletko kotihoidontuella?"
Vastasin "Olen."
"Et siis tarvi sairaslomaa."
Kotona puen ja vaipatan pienimmän. Tarkistan koululaisten läksyt. Laitan viisi kertaa päivässä ruokaa pöytään. Tiskaan. Teen vain viikkosiivouksen, en pese ikkunoita. Käydään päivällä saunassa ja luetaan satuja. Menen aikaisemmin nukkumaan. Muistin siskon lähettämän runon. Naurattaa; en ole tarvinut sairaslomaa kohta kahdeksaan vuoteen.

Äiti hoitaa kotona
kuutta lastaan.
Hän ei ole työssä,
sanotaan.

Päiväkodista soitetaan
lomittajaksi.
Puoli vuotta hän pesee ja pukee,
syöttää ja suukottaa
päiväkodin vauvaosastolla.
Hän on työssä, sanotaan.

Kotona perhepäivähoitaja
pesee ja pukee,
syöttää ja suukottaa
lomittajan lapsia.
Hoitaja on työssä,
sanotaan.
 (Anneli Kalliokoski)

6 kommenttia:

  1. äitien sairasloma? niin,mehän emme sellaista saa vaan vaikka kuinka olisimme huonossa kunnossa,kipeinä jne yritämme jaksaa tehdä niitä äidin tärkeitä tehtäviä! Tuo runo on niin jotenki kolahtava...Ja kertoo siitä arvostuksesta,mitä kotiäidin tehtävistä nykyään annetaan..
    Kaikesta huolimatta,tärkeintä on,että itse arvostaa omaa työtään kotiäitinä :) Voimia sinulle siihen tärkeimpään tehtävään,mitä ihmisellä elämässään on! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi! <3
      Eihän tämä ole palkkatyötä, ja hyvinä päivinä ei työtä ollenkaan. Voimattomina päivinä vain aika työlästä.
      Ja kyllä, ei tätä kotiäitiyttä kukaan arvosta, jos ei me kotiäitit ensin ite arvosteta.

      Poista
  2. Hyvä runo!
    Kotiäitiys.. aihe jonka arvostamisen puolesta tekisi mieli itkeä ja huutaa.. Muttei se mitään auta. Täytyy tyytyä siihen että itse arvostaa, tätä kaikista tärkeintä työtä! :)

    VastaaPoista
  3. Voi, täällä oli monta ajatusta herättävää juttua!

    Väsymys, niin. Se on rankka asia, kun se on niin kokonaisvaltaista ja hautaa kaiken alleen, myös ne keveät ajatukset. Itse olen opetellut paljon sitä, että varsinkin syksyisin hyväksyisin itteni hitaana ja väsyneenä. En jaksa tehdä mitään erikoista, en jaksa lähteä ihmisten ilmoille, teen erityisesti vaan sitä mikä kiinnostaa. Lasten tarpeista yritän huolehtia.
    Kotona oleminen uuvuttaa välillä siksi, kun se on niin totaalisen yksinäistä: ei ole lähellä aikuista seuraa. Jos joitakin tilanteita olisi toinen aikuinen jakamassa, ne eivät tuntuisi niin isoilta. Äiti joutuu kestämään kovan tunnemylläkän: omat ja lasten tunteet. Siinä tuleekin sitten vastaan ne äidin kielletyt tunteet, joista kirjoitit. Tarpeellista puhua niistäkin.
    Sekin, että joku toivottaa hankalaan tilaanteeseen voimia, tuntuu joskus vähän lällyltä, mutta sanon silti: paljon voimia, lempeitä ymmärtäväisiä ajatuksia päiviisi!

    Ps. Ihana koira teillä ♡

    maria kirjautumatta

    VastaaPoista
  4. Unohtui sanoa, että tykkään tosi paljon näistä sun jutuista!

    maria

    VastaaPoista
  5. Eini ja Maria <3
    On pitäny ensin nöyrtyä ja myöntää itelle, että en äitinä jaksakaan äärettömiä. Ja sitten pitää vaan lukia enemmän satuja ja siivota vähemmän.
    Oma äiti ei ollut kotiäiti, mutta on kannustanu minua jäämään kotia. Alkuun sitä selittelin ihmisille, mutta en enää. Tämä on meiän perheen ratkasu. En piä sitä kummempana ku toisten äitien valintaa käydä töissä. Tulee vielä seki aika ku minunki pitää ehtiä oma paikka maailmalta. Nyt minä vielä laitan lapset aamulla koulutielle ja oon iltapäivällä kysymässä miten päivä meni.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!