sunnuntai 5. lokakuuta 2014

83.


Käytiin koko perheellä hakemassa lelukamariin kaappeja. Sinne meni taas yks periaate. Vähän omaisuutta- vähän säilytystilaa. On ollut pakko nöyrtyä sen tosiasian edessä, että lasten kasvaessa varusteet, vaatepinot ja lelujen määräkin kasvaa. En kuitenkaan aio jäädä suremaan tuota periaatteen vastaista tekoani. Käytiin isossa kauppakeskuksessa ja ainoat heräteostot mitä tein oli peltipurkki ja kolme puista tikkujätskiä. Käyttöön tulee kaikki nekin. En ostanut yhtään voiii ihanaa sisustusjuttua, muka tärkiää keittiövälinettä, enkä raitasta vaatetta! Kiersin kyllä koko Ikean, vaikka mies yrittikin hivuttautua oikoreittiä kassaa kohti. Kävin muutamassa muussakin kaupassa. Oli vapauttavaa huomata, että vaikka kaupat on pullollaan tavaraa, minä en tarvi niistä mitään. Se aika mikä ennen olisi mennyt minun pinkoessa kaupasta toiseen ja miehen ja lasten tuskastuessa pienellä leikkipaikalla, penkillä ja härveleissä, käytettiinkin nyt vierailemalla siskontytön perheen uudessa kodissa.

Autossa kuunneltiin kaksi Noita Nokinenää, arvailtiin mitä ankkalinnalaista kysyjä ajattelee ja syötiin ruotsalaista suklaata. Ilta pimeni ja radiossa alkoi iltalaulut. Prinsessa sanoi peräkontista, "Iskä, hyvää yötä." Nukkeäiti kysyi takapenkillä, "Montako yötä eskariin." Kotona kannettiin yhessä nukkuvat lapset sänkyihinsä. Ohimenevän hetken tunsin olevani nyt yhtä hyvä äiti omilleni, kuin minun vanhempani on ollut minulle.

2 kommenttia:

  1. Se on huikea tunne,kun pystyykin jättämään kaikki ihanat jutut sinne kaupan hyllylle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt se oli ehkä helpompaa, kun olen käynyt läpi kaikki talon kaapit. Ei tee mieli ostaa mitään kerättävää ja siivottavaa lisää.

      Poista

Kiitos kommentista!