torstai 2. lokakuuta 2014

82.


Keräsin kaikki lapset samaan sänkyyn ja luin Mintun luontokirjan. Peittelin sitten pulisevat ja huokailevat ja hyörivät lapset: kolme omiin sänkyihinsä ja yhen viereeni. Huomena on jännittävä päivä! Sanoin lapsille ohimennen, että meiän koira on täyttäny seittemän vuotta.
"Synttärit!"
"Meiän pitää tehä kakku!"
"Mää kyllä käyn onnittelemassa sitä!"
Virallinen syntymäpäivä meni jo, mutta sankari on niin vaatimaton luonne, että tuskin pahastuu vaikka juhlimme vähän myöhässä, päinvastoin.

Meiän koira on niin ystävällinen, että antaa lasten maata päällään ja ottaa kissan yöksi viereensä. Sillä on aina niin myötätuntoinen ilme kun emäntää ottaa joku päähän. Kuunteleekin, eikä varmasti kerro eteenpäin. Se on parasta lenkkeilyseuraa. Sitä ei tarvi kiskoa narussa perässä eikä sekään taluttajaansa kisko. Mutta jos joku tulee herättelemään kesken unien, se saattaa ehkä juuri ja juuri kurkistaa luomiensa raosta, huokaista ja kääntää kylkeä. Se on mun vahtikoira. Aivan varmasti se on maksalaatikkokakun nakkikynttilöin ansainnu.

4 kommenttia:

  1. Sulla on kyllä niin hyviä kirjoituksia. Huippu koira Liinu. Just tuommone lemmikin pittäääki olla. Ei välitä vaikka toine astuu kengällä tassun päälle. <3 Kun tuun kyllää haukkuu et varmasti tuun tervehtii sitä ekka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haukkuu ku oot opettanu, että sulta saa rapsutuksia. :D

      Poista
  2. no onpas kyllä niin lutuisen näköinen koira <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvassa likanen ja takkunen, mutta muuten mukava kuva :)

      Poista

Kiitos kommentista!