perjantai 26. syyskuuta 2014

79.


Ollaan kaupan kassajonossa. Yhtäkkiä parivuotias tyttäreni huudahtaa! "Äiti, kato tuolla miehellä on hiukset!" Niin, miehellä on siis pitkät hiukset ponnarilla. Lyhyttä sänkitukkaa lapsi kuvaa sanalla "parta".

Ollaan toisen kerran kaupassa. "Ooh, äiti! Ihania prinsessoja!" Noin nelivuotias tyttäreni huokaisee nähdessään romaninaisia koreissa kansallispuvuissaan.

Kummallakin kerralla yritin supattaa lapsiani hiljaisiksi. Kielsin osoittelemasta sormella. Sopertelin kaikkien ihmisten olevan erilaisia ja, että se on vain hyvä juttu.. Ja häpesin.

Minulla on ystävä, jonka kanssa käyn usein ostoksilla. Lääkärien mukaan ystäväni syntyi erityisenä. Meille läheisille hänessä on erityistä vain se, että suorasukaisuudestaan huolimatta hän ei koskaan puhu kenestäkään pahaa. Tänään ystävä osti itselleen uudet kumisaappaat ja serkkupojalle synttärilahjaksi riipuksen. Hän valitsi, sovitti ja maksoi kumisaappaat. Koruliikkeen myyjä ei ilmeisesti kuullut, kun ystäväni sanoi, että haluaisimme nähdä traktori-riipuksia. Sanoin vieressä kuuluvammin, että "Oisko traktori-riipuksia?" Myyjä hymyili ja näytti meille kaapin missä on erilaisia riipuksia.  Koska pyytämäämme riipusta ei ollut, ystäväni kumartui katsomaan muita. Valitsi sitten hienon veturin. Myyjä avasi kaapin ja näytti minulle kädessään kahta erilaista pojalle sopivaa korua. Viittasin ystävääni ja sanoin, että hän on ostamassa. Ystäväni maksoi korun ja myyjä kysyi minulta jotakin korun paketoimisesta. Toistin kysymyksen ystävälleni. Saatuaan paketin, ystäväni muisti, että tarvii muutakin. Hän valitsi ja maksoi ostoksensa uudelleen. Nyt hän sai kohteliasta, henkilökohtaista palvelua.

Autossa ystäväni kummasteli hetken myyjän käytöstä, vain pikkuhetken. Minä itse jäin miettimään sitä. Hämmensikö myyjää aavistus erilaisuudesta? Toivottavasti kyseessä oli vain väärin käsitys. Ehkä hän vain oletti ensin, että ostaja on kolmikymppinen rouva eikä parikymppinen neiti.

Ja yhtäkkiä tajusin, että lasten huomiot ympäristöstä ja ihmisistä on ihan viattomia.

6 kommenttia:

  1. Eivät varmaan olisi romaninaiset pahastuneet vaikka olisivat kuulleet pienen tytön suusta ihana prinsessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! Enemmän pitäs aikusten miettiä miten kohtaa erilaisuutta.

      Poista
  2. lapset seuraavat tarkkaan mitä ympäristössä tapahtuu ja miten erilaisia ihmisiä maailmassa elää...he ehkä myös hyväksyvät erilaisuuden paremmin kuin aikuiset...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja vaikka lapset ihmettelee ääneen, niin kyllä ne hyväksyy erilaisuuden helpommin.

      Poista
  3. Kiva kun jätit kommenttia blogiin ja sitä kautta löysin tänne.
    Ajatusta herättäviä tekstejä ja kauniita kuvia. Jään lukijaksi:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!