sunnuntai 14. syyskuuta 2014

75.


Neljä vuotta sitten oli ihan tavallinen arkiaamu. Laitoin tytöt aamupalalle. Muroja kulhoon ja maitoa päälle. Pienemmällä tytöllä oli vielä punainen pyjama päällä. Viestitin miehelle töihin, että vauva taitaa syntyä. Sitten viestitin siskolle, että vauva taitaa syntyä. Sitten viestitin, että en oikein tiiä syntyykö. Mies soitti ambulanssin. Ite soitin äitin ammaksi. Isä soitti äitin olevan tulossa ja neuvoi soittamaan ambulanssin. Nauratti kun toiset niin huolehtivat.
Sairaalassa söin ja vastailin viesteihin joita mies lähetteli. En vastannut siskon ja veljen viesteihin.
Ja yhtäkkiä meillä oli kolmas tyttö. Pieni ja mustatukkainen.
"Syntyi syksyn sateiden, peikkotyttö suloinen." Mies viestitti sukulaisille ja kavereille.

Kotona peikkotyttö itki ensimmäisen yön, nukkui päivän. Peikkotyttö huusi yöt käsivarsillani koko syksyn. Valvoi vielä alkutalvenkin. Kun talvi oli taittumassa kevääksi, Peikkotyttö nukkui ensimmäisen yön. Ja valvoi päivän. Hän oli itkunsa itkenyt.

Nyt Peikkotyttö on pieni ja pippurinen, naurava tyttö! Hän valloittaa kaikkien sydämet kertomalla juttuja. Eikä kukaan pärjää hänelle puhumalla. Hänellä on aina suorasukainen vastaus valmiina asiaan kuin asiaan. Peikkotytöllä on ystäviä ja mörköystäviä. Peikkotyttö rakastaa peikko- ja keijutarinoita ja haaveilee yöstä kärpässienen alla.

2 kommenttia:

  1. Huippu kirjoitus! Se on kyllä niin tärpäkkä tyttö! :D

    VastaaPoista
  2. onnea pikku pirpanalle <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!