torstai 4. syyskuuta 2014

71.


Olen myynyt ylimääräistä tavaraa ja vaatetta fb-kirpparilla, kantanut kierrätyskeskukseen ja hävittänyt. Kaappi kaapilta olo kevenee. Enää yks kaappi siivoamatta. Kunnianhimoista urakkaa väsyneenäkin tehdessäni vannoin, ettei ikinä-koskaan-milloinkaan-enää-yhtään-tavaraa-tähän-taloon. Olen periaatteen ihminen. Jos päätän jotaki muuta kuin herkkulakon, niin päätös pitää.

Mutta kun kirpparit on mun henkireikä ja hengähystaukopaikka. Kirpparille mennään ilman ostoslistaa ja ostetaan vain, jos kohalle sattuu joku löytö, jota ei kaupasta saa. Menin siis kirpparille. Ja löysin lampun. Hetken pyörin tuntoni tuskissa huonekaluosastolla osaamatta päättää otanko vai en. Olin jo luvannut itselleni, etten osta mitään. Päätin ratkaista ostopäätöksen laittamalla viestin miehelle. "Löyty ihana lamppu olohuoneeseen. Eikä ees kallis. Valkoinen." Mies vaati kuvan ennen ostopäätöstä. Lamppu sai uuden kodin.

Mutta valkoisena se oli kuin huutomerkki olohuoneen nurkassa. Muistutti vain miten minä materialisti retkahdin kirpputorilla kesken ostolakon. Eihän minulla ole ollut aikaa lukea, tai edes istahtaa. Kaapissa oli jo jonkin aikaa odottanut keltainen spraymaali. Pidin vapaapäivän kotitöistä ja lamppu vaihtoi väriä.

Tänäänkään en sitä viimeistä kaappia siivoa. Luen lapsille päiväsatuja. Illalla istun uuden lampun alle lukemaan kirpparilöytömurhakirjaa. Nyt lamppu on kuin kaksi aurinkoa. Ja aurinkoahan ihmiset tarvitsee. Pessimistit tarvii sitä tuplasti.

7 kommenttia:

  1. Hieno lamppu,kannatti ostaa!!;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpähän valvota muita valolla, kun luen illalla.

      Poista
  2. Aivan suloinen lamppu ja tuo väri - voih... :)

    VastaaPoista
  3. Vau, näyttää ihanalta keltasessa värissään! :)

    VastaaPoista
  4. ei tuo nyt ihan turha ostos ollut :)

    VastaaPoista
  5. Lamppu on kyllä ollu kovalla käytöllä. Yhtään ei enää harmita. Mukavasti piristää ku iso osa elosta on täälä kotiseinien sisäpuolella.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!