perjantai 22. elokuuta 2014

67.


Eilen soitti ystävä.
"En oo ees tukkaa vielä kammannu!"
"Mullaki kohta ponnari tippuu päästä!"
Sielä oli yhtä turhautunut ja väsynyt äiti ku tääläki. Soitellaan päivittäin ja salaa mielessä ajattelin, että onneksi se ei soittanu tehokkaana marjapuskilta. Että sielä olikin tänään samat fiilikset ku Kotikolossa.
"Aina samat rutiinit, koneet pyörimään ja ruokaa pöytään..."
Vähän suunniteltiin ansaittua lomapäivää, jota suunnitellaan aina näinä päivinä. Alkoi jo hymyilyttääki.
Kylläpä olo keveni puhelun jälkeen. Jaksoin pyörittää loputki pyykit ja imuroia tuvan lattian.

Tänään aamu-uninen eskarilainen ei meinannu millään jaksaa nousta ylös. Puoliunessa lusikoi murot ja veti sitten hitaasti vaatteet päälle. Sillä aikaa otin vessan peilin eessä kuvan itestäni ja lähetin ystävälle. "Ihan vinkkinä: osta kiriämpi ponnari niin pysyy yönki päässä."
Kun taksi jo oli pihassa työnsin tytölle kengät väärään jalkaan. Huusin oven raosta tutulle kuskille jotaki perjantaista ja äkkilähöstä. Sisällä kaadoin kattilasta kuumaa vettä mukiin. (Vedenkeitin vaahtoaa edelleen Pojan eilisen tiskioperaation jäljiltä.) Naureskelin yksin ystävän kuvalle ja tajusin, että mulla on sama kampaus aina vaan. Vähän jo takkunen ja yön jäliltä sivuun luiskahtanu ponnari. No, nyt on sentäs jo perjantai.

2 kommenttia:

  1. <3 ihana kirjoitus <3 vertaistuki on parasta,ja auttaa jaksamaan sitä moni-säikeistä arkea...

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!