keskiviikko 20. elokuuta 2014

66.


Mummulan tuulikaapissa roikkuu oranssissa henkarissa sininen tuulitakki. Kenkätelineellä isän lenkkarit. Äiti hämmentää mannavellin puukauhalla ja pesee käsintiskit vieläkin vihreällä fairylla. Leikkimökin katto on sammaloitunut ja porstuan laudat lahonnut.

Lapsena siivottiin leikkimökki siskon kans vappuna ja sitten riideltiin poikien kans. (Pojilta pääsy kielletty.)Loppukesästä unohdettiin koko mökki ja pelattiin kylän lasten kans kymppistä. Sadepäivinä maattiin varaston laverilla kuuntelemassa sateen ropinaa. Isä oli aina kotona.

Pysähdyin tuulikaappiin ja nuuhkaisin sinistä tuulitakkia. Hipaisin valkoista verhoa, jossa mustalla vinoruutuja. Kaikki niinkuin ennenkin ja silti ei mikään.

Tänään mummulassa oli kahdeksan serkusta; neljä tyttöä ja neljä poikaa. Ehkä minun tytöt ja pikkuveljen pojat muistavat aikuisina miltä tuntui alkusyksyn lämmin sadekuuro mummulan pihalla tai litisevä ruoho paljaiden jalkojen alla. Serkkujen villin naurun. Sen riemun!
Ehkä he muistavat, miten äidit vain muodon vuoksi sanoivat, että "Pysykää sisällä, kun sataa jo kaatamalla." Ja mummu vastasi "Sateestahan ne tykkää."

4 kommenttia:

  1. ♥ Sulta luonnistuu tuo kirjottaminen, sana hyvin hallussa. Kiitos! näitä on mukava lukea! :)

    VastaaPoista
  2. yhdyn edelliseen kommentoijaan !:) ihana pieni hetki lapsuudesta ja tästä päivästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommenteista. Ajattelen, että mummulassa kuuluu olla vähän rennommin. Kun mummuakaan ei tuntunut haittaavan märkien lasten juoksentelu.

      Poista

Kiitos kommentista!