keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

59.


Perjantai oli minun vapaapäivä. Teki mieli palata takasi, kun kuulin, että nyt mahatauti oli meillä. "Osaa se oksentaa ilman suaki", mies viestitti. No, kerrankin mies on kotona, kun joku sairastaa. Kävin siskon kans alemyynneissä ja kirppareilla. Illalla vaihettiin vuoroja. Mies lähti kalaan ja minä jäin hoitamaan kahta potilasta.
Lauantai-iltana kävin yksin kummitytön rippijuhlissa, enkä pitänyt mitään kiirettä kotiin. Tautikin oli ohi.

Sunnuntain makasin pojan kans sohvalla ja luin murhakirjaa. Välillä istuttiin kiikkutuolissa. Vasta iltapäivällä vilkasin kelloa ja huolestuin.
Yöllä istuin osastolla ja vahtasin tippaletkun verkkaista tiputusta. Otin pojan viereen ja kävin unessa. Päivän aikana potilas virkkui ja huone alkoi käydä ahtaaksi. Kun poika jo hyppäsi pöydältä sänkyyn, meidät kotiutettiin.

Ihan niinkuin äidin läsnäolo tappaisi viirukset lapselta. Tunnen syyllisyyttä, ai miten se kalvaa. Että saatoin olla pois kotoa. Miksi en tajunnu aikasemmin jne.
Ehkä se kuuluu äitiyteen.

2 kommenttia:

  1. voimia <3 ei sitä äitinä aina oo ajan tasalla lastenkaan kohalla,vaikka kuinka haluaisi...Onneks lapset toipuu noista taudeista nopeasti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En ois uskonu, että nuin äkkiä huononee. Äkkiä kyllä toipuki. Yleensä vaan minä oon yksin sairaitten kans. Kai sitä kuvittelee itestään liikoja. :D

      Poista

Kiitos kommentista!