perjantai 18. heinäkuuta 2014

58.


Kauppareissulla takapenkiltä kuului:

"Taivaassa on varmaan juhlat, ja sieltä tulee valo läpi."
"Sillon ku äiti oli syntymässä, ja oli niitä ruskeita sauruksia..!"

Kotona mietin taas lasteni erilaisuutta. Mietin mitenhän ikäloppu olen lasteni silmissä jo 32-vuotiaana. Luin erään liikaa valvoneen äidin kertomusta, ja muistin miltä minusta tuntui valvoa yöt huutava vauva käsivarsilla. Mutta muistin myös facebook-viestit yövuoroa tekevältä ystävältä, toisen puhelut, siskon viestin. Mietin ajankulua ja sitä tunnetta kun eka kerran moneen vuoteen nukuin heräämättä koko yön.

Kun on yksin lasten kans viikot, märehtii omia ajatuksiaankin yksin. Mutta eilen leivoin kaksi pitsaa ja kirjotin sukulaisten whatsappiin kutsun. Sainkin iltapalalle toisen reissutyöläisen vaimon lastensa kans. Ja kun lapset nukahti, sain siskolta viestin ja istuttiin akkaporukalla keittiössä pitkälle yöhön. Harvinaista herkkua! Ei pitsa, vaan aikuisten seura keskellä arkiviikkoa.

2 kommenttia:

  1. on se tää nyky-aika sitte jännää...siks ainaki,ett ku itte olin 32v ja lasten kans siinä väsymys-tilassa,ei ollu mitään whatsappeja tms mihin kirjottaa ajatuksiaan...mitenkähän mää selvisin? no,olihan niitä äiti-ystäviä siinä lähellä,joille soittaa...
    niin mä oon ainaki teinien mielestä jo vanha kalkkis,joka ei ymmärrä mitään nyky-nuorista ;) ja sua 10v vanhempi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei toimi näköjään kommentit.

      Mutta soitellaan me äitien kans. Päivittäin. Nopiampaa saa tehtyä kotihommiaki ku on jonku kans jakanu asioita. Mutta watsappi ja ryhmät sielä on yks arjen pelastus. :)

      Poista

Kiitos kommentista!