lauantai 21. kesäkuuta 2014

53.



Juhannus.
Kävin hakemassa lapsille juhannuslimsat. Ostin korillisen lasipulloja. Ne on pienempiä, ja siksi jokainen saa usiamman. Lastasin limsoja siniseen koriin ja yhtäkkiä mieleen tuli juhannukset lapsuudesta. Isä toi aina monta koria limsaa. Punasta ja keltasta jaffaa ja africolaa. Tuli ikävä lapsuutta ja isää. Piti hakia mummulasta "pullonkorkinleikkaaja." Äiti oli tehny suursiivouksen ja keitteli punasta heraa. Ihan niinku sillonki ku oltiin lapsia.

Minä tein viikkosiivouksen. Ei keretty siivota asuntovaunua remontin jäliltä ja pystytin teltan olohuoneeseen tytöille. (Idea pikkuveljeltä, joka on mun idoli näissä elämys-asioissa.) On niin sateista ja kylmää, ettei kukaan oo halunnu käyä ees poimimassa kukkia maljakkoon.

Meiän juhannusperinnettä vois olla vaikka se, että luetaan Saariston lapsia.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

52.


"Äiti! Mihin ne aamut mennee?"
"Ai haamut? Öö... ei meillä oo haamuja.. satukirjoihin?"
"Ei ku aamut! Äiti mihin aamut mennee?"
"Aamutko?"
 "Niin äiti. Mihin aamut mennee?"

Hyvä kysymys kolmevuotiaalta. Mihin se aika menee? Ja miksi se menee koko ajan nopiampaa? Ihanat hetket on hujauksessa ohi. Mutta jos joku valvottaa, (asia tai lapsi) niin yö kestää loputtomiin. Tai se päivä ku isä on tulossa kotia työreissusta. Miten se voi olla niin paljo pitempi päivä ku vaikka maanantai, joka on ensimmäinen työpäivä. Ja iltaa kohti minuutit vaan venyy. Oikiastaan aina ku pitää jotaki oottaa, kello matelee. Lapsena päivät oli pitkiä. Ennen kouluikää toisten koulupäivätki oli tosi pitkiä. Kerettiin monta kertaa käyä ulkona ja ottaa isän vieressä päikkäritki. Talvet oli pitkiä ja kesät tosi pitkiä! Kesät oli lapsena niin pitkiä, että syksyä ja pimeitä iltojaki kerettiin vähä oottaa. Nykyään käy jo juhannuksena mielessä, että keskikesä, kohta tää on ohi. Ajatukset on jo tammikuussaki. Pitäis osata pysähtyä ja elää hetkesssä.

Ja nuo lasten vaikiat kysymykset on toinen juttu. En osannu vastata mihin aamut menee, mutta selitin sentäs jotaki ympäripyöriää muihin aika-kysymyksiin ja lupasin, että puhutaan lissää huomena. Peikkotyttö nukahti ja huomena se miettii jo jotaki muuta.

tiistai 10. kesäkuuta 2014

51.



Ehkä sadepäiviä onkin siksi, että äitit saa kotityöt ajantasalle.

Tänään kuitenki jo taas paistoi. Likaiset lapset kävi vain syömässä sisällä. Kesä on ihana.
Oon yrittäny ottaa tavaksi iltalenkin niillekin illoille, kun oon yksin lasten kans kotona. Vaikka meillä on jokaiselle polkupyörät, niin ollaan hankittu kaikkien kehuma potkupyöräki taloon. Yhtään ei harmita. Nyt kun kukaan lapsista ei jurraa apurattailla perässä, päästään reippaampaa vauhtia ja pitempiä lenkkejä. Tänään hiasti vaan puhalluskukat, pikkukivet ja kamera.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

50.


Mummu ja pappa kävi eilen kylässä (talkoissa). Saatiin piha siihen kuntoon, että juhannus vois vaikka jo tulla. Sain viimesetki kukantaimet pihalle. Kylvin porkkanan, herneen ja salaatin laatikoihin kasvimaalle.Nyt vaan ootellaan kasvua. Lapset harjas koiraa. Voitte uskoa, että tähän aikaan vuodesta pitkäkarvaisessa bernhardilaisessa on harjattavaa!

Ovi käy kokoajan. En jaksa enää muistuttaa jatkuvasti oven sulkemisesta. Alkaa tuntua siltä, että pääsen helpommalla kun tapan kärpäset illalla.

Prinsessa makaa trampoliinilla lukemassa Harry Potteria ja Aku Ankkoja. Nukkeäiti pyöräilee enemmän kuin hoitaa nukkeaan. Peikkotyttö vaihtaa päivässä noin viisi mekkoa, ja välillä paksumpaakin vaatetta ja kulkee nukkeäitin perässä kuin varjo. Poika pistää jalkaansa millon kenenkin kengät ja painuu ovesta ulos ja juoksee varpasillaan pitkin pihaa ja välillä naapuriin. Sunnuntai on lepopäivä. Tänään me vaan ollaan.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

49.


Ensin oli retkipäivä. Eväätki mukana ja villatakkilangat tietenki. Ajellessa kuvittelin lapsoset leikkimässä ja itseni  nauttimasta auringosta puiston penkillä. Kuvittelin, että ainakin yks hiha valmistuu istuskellessa.

Lapset kyllä leikki. Mutta Poika kyllästy pian pieneen liukumäkeen ja isojen poikien mäkeen piti äitin kiivetä kaverina. (Ennen oli leikkikentätkin toisin kuin nykyään. Liukumäet oli korkeita ja parempia vaarallisempia, ja niihin pääsi kiipiämään kuka vain. Ne ei ollu minkään kiipeilyhirvitysten takana.) Kun toiset kyllästy isoon mäkeen, Poika kävi nuotiopaikalla puuhommissa ja karkaili pitkin pikkuteitä ja polkuja. Villatakin hiha eteni kolmetoista kerrosta. En ihan niin paljo nauttinu, ku olin aikonu.
Lapset kuitenkin oli onnellisia ja vähän väsyneitä kun ajeltiin kotiin. Tullessa hain kaupasta jätskiä erityiselle ystävälle, joka aikoi pyöräillä iltakahville. Tarjosin jätskiä kahvilla pyörähtäneelle naapurille myös ja ruohon leikanneille sukulaispojille. Samalla siivosin ja ressasin siivoamista ja villatakkia.

Illalla pysähdyin yhen vuoteen vierelle. Herättelin, juotin ja kannoin viereen nukkumaan. Olin vähän huolissaan. Enkä osannu päättää, että tarviiko olla huolissaan.

Aamupäivällä kaikki lapset oli taas pirteitä ja jakso riidellä istumapaikoista ruokapöydässä. Varalta käytiin terveyskeskuksessa. En muista kannoinko tytön autoon, mutta soitin ystävälle. Hain toiset mummulasta ja ajettiin eläinkauppaan kahtomaan eläimiä. Kun Poika heitteli ravintolan lattialle kurkkuja ja kaato limsat mun syliin, ajattelin, että on ne vaan niin maailman tärkeimpiä.

Kotona siivosin vähemmän. En ressannu villtakkia yhtään. Mietin miksi siivoaminen olikaan niin tärkeää eilen. Huokasin ku talo hiljeni. Ja ootan, että saan sunnuntaina nukkua päiväunet. Yritän olla ajattelematta tulevaisuutta ja koitan olla kiitollinen siitä, että tänään kaikilla Kotikolossa on kaikki hyvin. Huomena jos ei saja vettä, me tehhään uus retki.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

48.


Yhtäkki koivuissa on isot lehet. Muutama hellepäivä ja sadekuurot on saanu tienvarret meiänki kylällä kukkimaan. Ihanan keltasta ja vihreää! Saan joka päivä tuoreet kukat maljakkoon.

Tuleva eskarilainen kävi tutustumassa esikouluun. Nukkeäiti oli aamulla äkkiä ylhäällä ja valmiina. Reippaasti sanoi nimensä opettajalle ja avustajalle ja meni tyttöjen viereen istumaan. Ei jääny höpöttelemään mitään ylimääräistä. Ajellessani kotiin Prinsessa tuli pyörällä vastaan. Näytti pysähtyvän sateessa poimimaan kukkia ja vilkutteli iloisesti. Vaikka takaa tuli auto, oli pakko pysähtyä muistuttamaan, ettei myöhästyisi koulusta. Syksyllä kaksi koulutiellä, kaksi ihan erilaista lasta. Kummankaan koulutiestä ei silti tarvi olla huolissaan. Minun tytöt pärjää kyllä.

"Kiitos kerta opetit. Hyvää kesälomaa. Onko nyt hyvä mieli koska pääset kesälomalle." Kiitokset ja kimalleliimasydämiä ekaluokkalaisen kortissa opettajalle. Kotiin tuomisina todistus josta voi olla ylpeä ja lukudiplomi.
Haikeat jäähyväiset.

Eilen käytin lapset kesälomanaloitus-jätskillä ja illalla isommat pääsi vielä ongelle. Asuntovaunuremontti etenee (miehen toimesta), mutta villatakkiprojekti on pahasti kesken. Ens viikon ressilistassa on nurmikon leikkuu, kasvimaa, kesäkukat, leikkipuistoreissu ja ne villatakit. Ennen huomista ja uutta viikkoa kerkiän vähä hengähtää.

Lapsilta kukat, mieheltä lukemista (ja suklaata), ikkunasta tulvii pitkästä aikaa ilta-auringon valo.