sunnuntai 11. toukokuuta 2014

40.


Niin kuin varmasti monet muutkin äidit, minäkin sain tänään aamulla odottaa valmista aamupalaa. Ensin lapset lauloi sängyn vieressä ja sitten ne tukki kaikki sänkyyn esittelemään kortteja ja aukomaan paketteja. Antamisen ilo! Sainkin monta ihanaa ja tarpeellista ja liikuttavaa lahjaa. Koululaiselta liinan, johon on painettu perhonen. Kerholaiselta pyykkipojan, jossa myös on perhonen. Nukkeäiti oli myös käärinyt pakettiin pelikortteja, joissa on tyttöeläimiä (tärkeä huomio). Peikkotytön paketissa oli kaksi korttia. (Näytti olevan nuori herra Norsu ja nuori herra Haukku.) Poika ojensi onnellisena tussin korkin. Hyvä juttu, niitä onkin viimeaikoina joutunut hukkaan sitä mukaa, kun seiniin ja pojan jalkoihin on ilmestynyt taidetta.

Makean aamupalan jälkeen vähän tällättiin ja tytöt puki mekot päälle ja suunnattiin mummulaan. Yksi sai ojentaa mummulle neljä ruusua ja toinen suklaarasian. Ja tietenkin omat kortit ja askartelut. Jännityksen saattoi aistia jo autossa.
Mummulassa olikin jo liuta serkkupoikia ja mehut jäi juomatta. Ei siinä paljon juhlakamppeista kerennyt varotella, kun kaikki kolme neitiä jo juoksi puistossa. Ikkunasta huomasin, että Prinsessa kiipesi korkean aidan yli. Prinsessalla oli päällä juhlavampi mekko. Sai sen sillä selityksellä, että pian se ei enää kolmen viikon päästä kevätjuhlissa mahdu päälle. Poikakin kävi monta kertaa pihalla ja yritti naapuriinkin, aina sukkasillaan...

Kotona Nukkeäiti kysyi, että "Onko huomenakin äitienpäivä?" Ja Prinsessa sanoi, että "Ilman kenkiä sai paremmin tehtyä kieppejä."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!