keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

34.


Siivotessa tuli vastaan kirjelappunen. Piirustuksessa kaksi tyttöä käsi kädessä. Ja teksti: "OLET PARAS YSTÄVÄNI."
Laitoin kirjeen tytön muistolaatikkoon.

Tänään Prinsessalla oli paljon mukavaa, iloista ohjelmaa koulussa ja kerhossa. Suru väistyi hetkeksi.
Ei vaikeita kysymyksiä. Eikä painostavaa hiljaisuutta.

Iltapalalla Prinsessa kysyi, saako soittaa vielä viulua. Ja soitti. Pikkusiskot lauloi.


4 kommenttia:

  1. Ihanan kuvan löysit prinsessasta. <3

    VastaaPoista
  2. Ois voinu olla ilosempiki kuva. :) Mutta ihan hyvä.

    VastaaPoista
  3. Voi että tykkään näistä sun jutuista, vaikka liian laiskasti kirjoitan kommenttia! Se aurinkohelminauha on esimerkiksi jäänyt mieleen.
    Ja tuo pienen tytön suru, voi että. Jotenkin avuton olo, kun ihan pienenä joutuu miettimään elämän yllätyksellisyyttä ja arvaamattomuutta. Toivotaan prinsessalle valoisia kevätpäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä ku joku tykkää. :) Aina välillä tulee tarve kirjottaa. Keventää oloa. Ja ihan mukava harrastus, joka ei oo aikaan ja paikkaan sidottua.

      Ja meiän Prinsessa. Lapset ajattelee asiat yksinkertasemmin. Ystävä on taivaassa ja sillä on kultanen kruunu. Lapset ei kysy samoja miksi-kysymyksiä ku aikuset. Mutta surutyö pitää lapsenki tehä. Se käy äitillekki kipiää.
      Yhtäkkiä puhelias tyttö sulkeutuu omiin oloihin. Ja jos puhuu niin kysymykset on vaikeita, eikä vastaukset välttämättä yhtään helpota oloa. Taivaasta ei tulla käymään.

      Mutta jospa kevät tois valoa ja parempaa mieltä!

      Poista

Kiitos kommentista!