keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

34.


Siivotessa tuli vastaan kirjelappunen. Piirustuksessa kaksi tyttöä käsi kädessä. Ja teksti: "OLET PARAS YSTÄVÄNI."
Laitoin kirjeen tytön muistolaatikkoon.

Tänään Prinsessalla oli paljon mukavaa, iloista ohjelmaa koulussa ja kerhossa. Suru väistyi hetkeksi.
Ei vaikeita kysymyksiä. Eikä painostavaa hiljaisuutta.

Iltapalalla Prinsessa kysyi, saako soittaa vielä viulua. Ja soitti. Pikkusiskot lauloi.


tiistai 29. huhtikuuta 2014

33.


Kävin yks ilta kummitytön synttäreillä. Mun kummityttö ajaa mopokorttia ja pääsee kesällä ripille. Tunsin ihteni niiin vanhaksi, ja samaan aikaan mietin, että oonko tarpeeksi aikunen kummin tehtävään. Vaikkakin pikkusiskonki kummilapsi ajaa mopokortin ja pääsee ripille tänä vuonna.

Reissussa löyty hiekkamontuilta ihan valtava dyyni! "Lapsivapaa!", ajattelin, ja lupasin muille naisille heittäväni voltin. Ei onnistunu ees kuperkeikka.

Samalla reissulla näin tosi kauniita yksityiskohtia luonnossa. Oli ihan puhtaan valkosia höyheniä hiekan värisissä kuivissa kaislakasoissa, ja rantaan ajautuneet jäät oli kuin kristallia. Pakkohan niitä oli yrittää ikuistaa. Tai siitä kristallijäästä tippuvia vesipisaroita. Laskeva aurinko jo pelkästään oli mykistävä. Mutta kun ilta-auringon värjäämän jään yli lensi ihan matalalta neljä joutsenta, ajattelin salaa, että tarvin pitemmän putken kameraan. Ja pitihän se kevään eka västäräkki saaha kuvaan. Ja aurinkosiltaa pitkin uiva sorsapariskunta.
Minä, jonka piti kuvata vaan ihmisiä ja tilannekuvia. Vanhat rusinat miehethän ne kuvaa luontoa ja varsinki lintuja!

Tänään kylvin kukkiaki, mummomaista, vähintään keski-ikäismäistä.
Tulis vaan kasvua ja väriä. Ja jos nämä menestyy kokeilen ens kesänä jotaki jännittävämpää ku auringonkukat, samettiruusut ja asterit.

Ja sitten sain siltä lapsuuden parhaalta hoito-tätiltä neuvon hyvästä elämänasenteesta. "...satukirjoja vaan ja vapaushyppyjä väliin." Aion muistaa tämän.
Isäki sano aina, että ihminen on sen ikänen minkä ikäseksi ihtesä tuntee. Voihan kolmikyppisetki kokeilla mummujen juttuja, voihan?

Nyt vaan ramasee ja vähä paleleeki, niinku monesti iltosin.


maanantai 28. huhtikuuta 2014

32.

   

Arkeen palattu. Ei mikään pehmeä lasku.
Yöllä muistin aamuisen kaksvuotis-neuvolan ja aamulla piti ehtiä esiintymis kamppeet ekaluokkalaiselle. Ja sitten ajaa koulun kautta neuvolaan. Tekniikasta kiinnostunut, liikunnallisesti hyvin kehittynyt poika. (Kaunistelematta ois voinu sanoa riiviö.) Koulun jälkeen maitokauppaan ja  ilmapallo-ostoksille, lötkönä huutava poika kainalossa. Se siitä aina niin hymyilevästä ja tyytyväisestäki. Ilta testailtiin äänen avausta oven raossa. Lapset ei malttanu tulla sisälle vielä iltapala-aikaankaan.
Nyt ne on sängyissä ja paan viimeinki koneet pyörimään.

Ja sitten keitän motin teetä ja fiilistelen lomakuvilla.

perjantai 25. huhtikuuta 2014

31.




Lomalle! Minä ja ystävät. Rantalomalle! Mitä väliä, vaikka meri onki vielä jäässä.
Vessarauha,
yörauha,
lukurauha,
ruokarauha...
Otan mukaan sen äitin lainaaman kirjan, joka on ollu mun tyynyn alla monta viikkoa. (Eka illan jälkeen en oo jaksanu aukasta sitä.) Villatakkikujelma lähtee mukaan kans. Eikä oo ees vakavaa, vaikka ei tulis kudottua tai luettua. Ei tavotteita, vaan ainoastaan mahollisuus tehä muuta ku kotitöitä. Olemista ja hyvää syömistä. Ollaan ihan jokainen omalla etunimellä omia ihtiämme. Ei olla kaikki äitejä, niin ehkä jututki liikkuu muualla ku kaatuneissa maidoissa tai pieniksi käyneissä kesälenkkareissa. Ehkä.

torstai 24. huhtikuuta 2014

30.



Tammikuussa aurinko heittää ensimmäiset läikät ikkunasta sisään ja sanoo, että pimeys taittuu nyt. Tällä viikolla huomasin, että ilta-aurinkokin teki läikkänsä keittiön tiiliseinään. Ihan pikaisesti vain. Hetken päästä läikkä oli jo uunin kylessä ja pois. Ollaan jo aika pitkällä keväässä!
 
Naapurin pellolla huutaa jo kuovi. Ojien varsilla kasvaa leskenlehtiä.
Lapset kulkee liian vähissä vaatteissa pihalla. Siltikin ollaan säästytty pahimmilta tauveilta. Vain muutama päivä on jouvuttu olemaan sisällä.

Yhtenä kuumepotilas-päivänä aurinko teki helminauhan. Ihmeellinen aurinko.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

29.



Kirjottamisen tarve, mutta ei tietokonetta käytössä. Tapahtumia ja ajatuksia tulee ja menee. Pitää tyytyä kynään ja rnuutuvihkoon. Se vähä turhauttaa.

"Lammen pinta oli aivan musta, mutta suoraan tumman veden poikki heijastui kapea kuunsäde. Se oli kaunis ja Ronja ilahtui sen nähdessään, niin, oli ihmeellistä, että saattoi olla surullinen ja iloinen yhtaikaa."
(Astrid Lindgren)

Meillä luetaan taas Ronjaa. Nyt päiväsatuna, ku koululainen ei siitä tykkää. Aina yhtä ihana kirja, mutta äitinä sitä lukee taas erimielellä ku ennen.

Rauhallista pääsiäistä!


maanantai 7. huhtikuuta 2014

28.


Kesään mennessä haluan saaha valmiiksi lasten villatakit ja oppia letittämään tyttöjen hiukset.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

27.


Lauantai-aamuna lähin hyvissä ajoin kirppiskierrokselle. Kerrankin oli muovipusseja mukana ostoksia varten ja rahatkin valmiina. Tarkotuksena oli löytää kesäksi vaatetta lapsille lastentarvikekirppikseltä. Toisin kuin aikasempina keväinä, mukaan lähti vain yks t-paita.

Mutta toisella kirpulla olikin odottamassa oikea löytöjen löytö: polkupyörä Pojalle! Äiti tykkää ja poika tykkää. Näyttää tytötkin tykkäävän.

torstai 3. huhtikuuta 2014

26.



Tänään oli kaunis päivä. Aurinko paistoi lämpimästi ja linnut lauloi. Torstai on toivoa täynnä, hehheh. Huonosti nukutuista öistä huolimatta, oli ihan hyvä olo. Ajatukset  jo viikonlopun kirppukierroksessa omassa seurassa.

Sisko ajoi pihaan tarkoituksenaan tuoda tyttönsä meille kylään, ja hakeakseen meiltä yhen heille. Menin portaille vastaan. Puhuttiin välikausivaatteista ja mitä muuta sitä siskot ja äitit ruukaa.

"Plam."

Yhtäkkiä havahduin kesken jaarittelun. Ovi lukossa. Minä ja kaks pienintä portailla ilman ulkovaatteita. Juoksin toiselle ovelle ja sekin lukossa. Mies vielä työreissulla. Mun puhelin sisällä ja siskon puhelimesta akku lopussa. Naapuri asioilla. (Turvaudun aina naapuriin joka asiassa, kun mies on töissä.)

Eripari villasukissa juoksutin pienimmät kainalossani autoon. Pääsi sittenkin muutki serkuille kylään.
Autossa peikkotyttö sanoi: "Äiti, mulla on pipo."

Ps. Eilen pääsin yksin koiran kans lenkille keskellä päivää. Ajattelin sen parantavan meiän molempien unta. En halua ajatella mitä kaikkea se ruskea haiseva lieju sisälsi, mihin kaaduin pellolla. Sitä paitsi koira heräs viime yönä vielä aikasemmin. Huomena on varmasti jo parempi päivä. Ei kai se enää huonompi voi olla?

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

25.


Miehen mukaan mulla pitää aina olla jotaki ressattavaa. Onhan mulla, esimerkiksi Aku Ankat ja valokuvat. Kummatki edellämainituista oon saanu nyt laitettua vuosittain pinoihin. Kumpiaki on suunnilleen yhtä monelta vuojelta. Nyt siis on motivaatio kohillaan. Enää puuttuu aikaa ja hetken rauhaa. Nämä kaks urakkaa on pyöriny tuola takaraivossa tekemättömien töitten lokerossa jo pitkään. Mutta kun kirjottaa ressiä aiheuttavan sekamelskan paperille, niin kyllä on taas helppo hengittää. Voi olla, että sitä motivaatiotaki löytyy kyseisiä hommia kohtaan.

Tänään tein ressilistan keittiön seinälle, käytetyn kirjekuoren sijaan. Vähän aikaa Aku Ankka pällisteli liitutaululla kera muitten hommien (Prinsessa oli lisänny listan loppuun huoneensa siivouksen). Poika näyttää tykkäävän mun listoista yhtä paljon ku isänsä. Vaikka samapa tuo. Ne mun paperiversiotki ressilistoista aina katoaa. En ikinä esim viivaa yli tehtyjä töitä. Ehkä ressilistan rauhoittava salaisuus onkin vain se asioiden listaaminen, ylöskirjoittaminen, ääneen sanominen. Ei sitä tekemätöntä ylimäärästä enää niin paljo ookkaan. 

Voin aivan hyvin tänä iltana alottaa äitin lainaaman kirjan, ja olla tekemättä mitään.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

24.




Kevään vitamiinit: appelsiini ja aurinko.
Kummastaki nautitaan tässä talossa täysin siemauksin.