maanantai 31. maaliskuuta 2014

23.



Oli tarkotus kirjottaa:
naavasista puista, puhtaasta luonnosta ja raikkaasta kevätilmasta,
majavien pesästä, hirven jäljistä,
muurinpohjalätyistä, punasista poskista ja lasten riemusta.
Ja varsinkin siitä, miten kevätretken jälkeen jaksaa hyvin aloittaa uuen arkiviikon.

Totuus on toisenlainen. Reipas retki sai illalla lapset nukahtamaan kotimatkalla autoon, eikä kukaan meinannu saaha unta enää kotona. Kellojen siirto taas ei aamua helpottanut. Prinsessa lähti kouluun viimetipassa. Pojalle ei kulu yksin aika, ja alotti leikit vasta kun sai Nukkeäitin ylös. Peikkotyttö nukkuu vielä. Ite lipitän teetä ja mietin miten virkkusin sen verran, että saisin tiski- ja pyykkikoneen pyörimään ja viikon käyntiin.

Keitän toisen mukin teetä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!