lauantai 29. maaliskuuta 2014

22.


Joskus kauan sitte oltiin taas kirpparilla lasten kans. Taisin vilkasta yhtä nukkeaki, ja jatkoin kierrosta. Nukkeäiti jäi jälkeen, ja tuli kohta sanomaan, että mää kyllä hoitaisin sitä. Nukkeäitillä ei oo tapana kerjätä kaupassa. Palattiin molemmat takasi, ja sielä se istu hyllyssä: ikivanha tummaihoinen nukke. Ei mikään prinsessanukke.

Meillä on jo niin monta nukkea, eikä peippareillakaan kukaan leiki, yritin selittää. Mutta ku toiset niin anovasti kahto. Nukke yhellä silmällä hyllystä, tyttö lattialla. Ja ku hintakaan ei ollu ku kaks euroa, nukke lähti mukaan. "No, tämähän voi olla leikkimökkinukke, pietään paremmat sisällä." Kotona pesin sen pyykkikoneessa, ja laitoin saunaan kuivumaan.

Eka päivän nukke oli leikkimökissä. Illalla se oli jo sisällä. Nykyään sillä on nimi ja se nukkuu aina Nukkeäitin vieressä. Nukke on mukana joka paikassa.

Eilen nukke loukkas jalkansa iltapuuhissa. Nukkeäitin lohduton itku vain yltyi, ku yritin höpöttää nuken iästä ja ehottaa toista nukkea, tai vaikka uutta. Ei siinä auttanu muu ku kaivaa kuminauhaa esiin ja sitoa jalka paikalleen. Sen verran ruma kötöstys tuli, että nukke taitaa tarvia vielä jommankumman mummun taitoja.
(Tai Kotikolon äitin on viimeinki aika ottaa neula kauniiseen käteen ja opetella ompelemaan.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!