maanantai 17. maaliskuuta 2014

18.



Astrid Lindgren kirjoittaa:
Vaahteramäellä asui poika, jota sanottiin Vaahteramäen Eemeliksi. Hän oli villi pieni jukuripää, ei ollenkaan tuollainen kiltti lapsi kuin sinä. Vaikka kiltin näköinen Eemeli oli - oikein kiltin näköinen. Silloin kun ei kiljunut. Eemelillä oli pyöreät sinisilmät ja pyöreät punaposket ja vaalea villava tukka. Kaikki oli niin kiltin näköistä, että Eemeliä olisi luullut kerrassaan pikku enkeliksi. Mutta jos luuli niin erehtyi.

Mutta äiti puolusti Eemeliä.
-Eihän Eemeli häijy ole, hän sanoi. -Tänäänkin jos hän nyt kerran nipisti Iidaa ja sattui kaatamaan kahvikerman... no niin, ja juoksuttihan hän kissaa kanakopin ympäri. Mutta muuten minusta näyttää, että poika alkaa tasaantua ja tulla kiltimmäksi.

Meiän poika ei oo Eemeli, eikä me asuta Vaahteramäellä. Muuten kuvaus ei kauas heitä. Ajoittain tunnen suurta myötätuntoa Eemelin äitiä kohtaan. Ei meiän poikakaan tahallaan metkuja tee. Niitä vaan tulee. Aina kun kehun jolleki yllättäneeni pojan lukemasta kirjaa, on kohta tuhkat levällään tai pönttö puolillaan shampoopulloja ja kylpyankkoja. Silti se on ihana poika, rakas. Ja osaahan se tehä aikkejakin.

Tänään se on 2-vuotias.
Synttäreitä juhlittiin jo lauantaina. Kiitos vieraille, meillä kaikilla oli niin mukavaa!
(Vaikka poika puri mummua varpaasta pöyän alla, säikytti selän takaa lempiserkun ja tais usiampaakin nipistää.)

2 kommenttia:

  1. Löysin blogiisi toisen blogin kautta. Täällä näyttää ja kuulostaa kivalta, jään seuraamaan! :-)
    Ihana 2-vuotias!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ilona. :) 2-vuotias on ihana, vaikkakin välillä aika riiviö.

      Poista

Kiitos kommentista!