maanantai 31. maaliskuuta 2014

23.



Oli tarkotus kirjottaa:
naavasista puista, puhtaasta luonnosta ja raikkaasta kevätilmasta,
majavien pesästä, hirven jäljistä,
muurinpohjalätyistä, punasista poskista ja lasten riemusta.
Ja varsinkin siitä, miten kevätretken jälkeen jaksaa hyvin aloittaa uuen arkiviikon.

Totuus on toisenlainen. Reipas retki sai illalla lapset nukahtamaan kotimatkalla autoon, eikä kukaan meinannu saaha unta enää kotona. Kellojen siirto taas ei aamua helpottanut. Prinsessa lähti kouluun viimetipassa. Pojalle ei kulu yksin aika, ja alotti leikit vasta kun sai Nukkeäitin ylös. Peikkotyttö nukkuu vielä. Ite lipitän teetä ja mietin miten virkkusin sen verran, että saisin tiski- ja pyykkikoneen pyörimään ja viikon käyntiin.

Keitän toisen mukin teetä.


lauantai 29. maaliskuuta 2014

22.


Joskus kauan sitte oltiin taas kirpparilla lasten kans. Taisin vilkasta yhtä nukkeaki, ja jatkoin kierrosta. Nukkeäiti jäi jälkeen, ja tuli kohta sanomaan, että mää kyllä hoitaisin sitä. Nukkeäitillä ei oo tapana kerjätä kaupassa. Palattiin molemmat takasi, ja sielä se istu hyllyssä: ikivanha tummaihoinen nukke. Ei mikään prinsessanukke.

Meillä on jo niin monta nukkea, eikä peippareillakaan kukaan leiki, yritin selittää. Mutta ku toiset niin anovasti kahto. Nukke yhellä silmällä hyllystä, tyttö lattialla. Ja ku hintakaan ei ollu ku kaks euroa, nukke lähti mukaan. "No, tämähän voi olla leikkimökkinukke, pietään paremmat sisällä." Kotona pesin sen pyykkikoneessa, ja laitoin saunaan kuivumaan.

Eka päivän nukke oli leikkimökissä. Illalla se oli jo sisällä. Nykyään sillä on nimi ja se nukkuu aina Nukkeäitin vieressä. Nukke on mukana joka paikassa.

Eilen nukke loukkas jalkansa iltapuuhissa. Nukkeäitin lohduton itku vain yltyi, ku yritin höpöttää nuken iästä ja ehottaa toista nukkea, tai vaikka uutta. Ei siinä auttanu muu ku kaivaa kuminauhaa esiin ja sitoa jalka paikalleen. Sen verran ruma kötöstys tuli, että nukke taitaa tarvia vielä jommankumman mummun taitoja.
(Tai Kotikolon äitin on viimeinki aika ottaa neula kauniiseen käteen ja opetella ompelemaan.)

torstai 27. maaliskuuta 2014

21.


Eilen oli lämpöasteita ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Mietin ulkona, että ehkä kevätmasennus tulee ihmisille liiasta sisällä olosta. Seurattiin lasten kans, miten talon takaa pellolta nousi lentoon monta joutsenta. Tehtiin koirankoppiin kevätsiivous. Keräilin vähäisen lumen alle jääneitä leluja ja lapset kiikku. Hiekkalaatikkokin alkaa olla sula.
Pihasta löytyy yks isompi vesilätäkkö ja just siihen Poika meni nurin kaks kertaa. Kun oli ensin hyppiny siinä hetken aikaa. Jokaisen lapsen vaatteet piti jättää portaille kuivumaan. Talvikengät myös. Meillä kun ei taaskaan ollu talven jäljiltä ku yhet ehjät ja sopivat saappaat. Kyllästyin ja ajoin illalla lasten kans hakemaan Nokialaiset. Niitä meilläki lapsena oli. Ne kesti niinki kauan, että perin jotku veljiltä. Ja isä paikkas, jos saappaisiin tuli reikä. Jos mun saapas jäi liejuun kiinni, niin riskinä veljet sen kisko irti. Jos saapas hörppäs vettä, kesä kuivas minkä kasteli. Siskon kans leivottiin kurakakkuja.

Suotakoon siis nykyajan lapsille sama kevään riemu!
(Vaikka salaa oonki tyytyväinen, ettei omat lapset oo löytäny niin hyviä paikkoja toteuttaa tätä kevätriemua, kuin mitä meillä oli 80-luvulla.)

maanantai 24. maaliskuuta 2014

20.


Aamulla löyty kirje ja euro keittiön pöydältä.
Epäilen hammaskeijun tulleen huijatuksi.

Eilen kuulin isompien tyttöjen keskustelun.
"Multa irtos poskihammas. Mutta en voi näyttää, ku se on tuola poskessa."
"Tehhään kirje. Elä laita vesilasia, niin voit saaha setelin."

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

19.


Naurua, hyvää seuraa, urheilua,
hieman lepoa,
tarpomista, hiihtoa, kiipeilyä ja laskemista,
hyvää ruokaa,  hienot maisemat, lunta ja aurinkoinen sää,
kavereita ja lisää laskemista.
Kuumaa kaakauta.
Hieltä ja kyyneliltäkään ei vältytty.

Näistä koostui viikonloppu, kun seitsemän mökillistä ihmisiä kokoontui talviolumppialaisiin tuttuun laskettelukeskukseen. Ihmiset, jotka ovat toisilleen siskoja ja veljiä, enoja, tätejä ja setiä, serkkuja, miniöitä, vävyjä, lastenlapsia, kavereita...
Vuojen päästä taas näissä merkeissä!

maanantai 17. maaliskuuta 2014

18.



Astrid Lindgren kirjoittaa:
Vaahteramäellä asui poika, jota sanottiin Vaahteramäen Eemeliksi. Hän oli villi pieni jukuripää, ei ollenkaan tuollainen kiltti lapsi kuin sinä. Vaikka kiltin näköinen Eemeli oli - oikein kiltin näköinen. Silloin kun ei kiljunut. Eemelillä oli pyöreät sinisilmät ja pyöreät punaposket ja vaalea villava tukka. Kaikki oli niin kiltin näköistä, että Eemeliä olisi luullut kerrassaan pikku enkeliksi. Mutta jos luuli niin erehtyi.

Mutta äiti puolusti Eemeliä.
-Eihän Eemeli häijy ole, hän sanoi. -Tänäänkin jos hän nyt kerran nipisti Iidaa ja sattui kaatamaan kahvikerman... no niin, ja juoksuttihan hän kissaa kanakopin ympäri. Mutta muuten minusta näyttää, että poika alkaa tasaantua ja tulla kiltimmäksi.

Meiän poika ei oo Eemeli, eikä me asuta Vaahteramäellä. Muuten kuvaus ei kauas heitä. Ajoittain tunnen suurta myötätuntoa Eemelin äitiä kohtaan. Ei meiän poikakaan tahallaan metkuja tee. Niitä vaan tulee. Aina kun kehun jolleki yllättäneeni pojan lukemasta kirjaa, on kohta tuhkat levällään tai pönttö puolillaan shampoopulloja ja kylpyankkoja. Silti se on ihana poika, rakas. Ja osaahan se tehä aikkejakin.

Tänään se on 2-vuotias.
Synttäreitä juhlittiin jo lauantaina. Kiitos vieraille, meillä kaikilla oli niin mukavaa!
(Vaikka poika puri mummua varpaasta pöyän alla, säikytti selän takaa lempiserkun ja tais usiampaakin nipistää.)

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

17.

 
Yksi vaikeimmista hetkistä elämässä:
kertoa lapselle hänen ystävänsä kuolemasta.

torstai 13. maaliskuuta 2014

16.




Kuvittele aurinkoinen, oikein helteinen kesäpäivä. Mutkainen ja mäkinen tie, asvalttia ja hiekkatietä. Pyörä kulkee ja juttu luistaa. Lauletaankin.
Kimaltava kirkkaan sininen meri lyö laiskoja aaltoja paljaisiin kallioihin. Lokit kirkuu. Joutsenpariskunta sukeltaa evästä veden pinnan alta. Tervattuja veneitä ja punaisia venevajoja. Horisontissa purjevene.
Ohi vilahtaa peltoja ja luonnontilassa olevia nittyjä. Vastaantulijoita ei juuri ole.
Saaristokesä ja huolettomuus.

Tänään harmaana, sateisena maaliskuun iltana fiilistelen kymmenen vuoden takaisen kesän muistoissa. Ja yritän olla kantamatta huolta huomisesta, ajattelematta epätietoisuutta.
Siltä kesältä jäi muutakin ku muistot; kaverit joitten kans pyöräiltiin.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

15.




Kerran kauan sitte joulun alla se kysy multa, että tykkäänkö siitä.

Se on ärsyttävän optimisti ja minä sen mielestä pessimisti.
Se elää jalat maassa ja minä mielikuvitusmaailmassa.
Sen irtokarkkipussissa on lakritsia ja värikkäitä, mulla väkeviä ja suklaata.
Minä halusin koiran ja se halus kissan. Se on meiän lasten isä ja minä äiti.

Tykkään siitä vieläki, pronssihääpäivänä.<3

maanantai 10. maaliskuuta 2014

14.




Lomalla kertynyt univelka.
Väliin jäänyt viikkosiivous.
Pyykkivuori.
Hoidettavat asiat ja soitettavat puhelut.
Tulevat lääkärikäynnit.
Lasten kuletukset.

Maanantai.
Istun juomassa ehkä kolmatta isoa mottia teetä. Tympäsee.

Ja sitten kolmevuotias Peikkotyttö näkee ikkunasta kylän ehkä ainoan sauvakävelijän.
"Tuo kävelee luistelukepeillä ilman suksia! Sillä on unohtunu sukset kotia!"

Hymyilyttää vieläki. Ehkä eniten se, miten lapsen hämmästys suli kirkkaaksi nauruksi.



torstai 6. maaliskuuta 2014

12.



Kotona on hyvä olla. Maata sohvalla ilman ulkoilupakkoa, rötvätä, loikoilla ja löhöillä. Kun nyt on vietetty tämmöstä elämyslomaa kotoa käsin, niin osana sitähän vois olla "askartelu ilman rajoja" ja "vapaa saksiminen". Prinsessa sai käyttää pussukan tekoon äitin uusia nappeja ja mummun lettinauhaa ja leikata keskeltä kartonkia. Tietokoneellaki lapset oli ihan kyllästymiseen asti, sen normaalin torstaisen puolituntisen sijaan. Tänään meiän piti mennä kirjastoon, mutta luettiinkin läjä omia kirjoja.

Just ku pääsin sanomasta, että ollaan maaliskuulle asti päästy ilman tauteja. Poika oksensi illalla. Ja minä oon tämän päivän maannu kahet villasukat jalassa perintöviltin alla. Kiitos mummulle, että sain leivinuuniin tulet!

tiistai 4. maaliskuuta 2014

11.





Ensimmäinen yökyläilijä on kotiutunut. Peikkotyttö on ikionnellinen lomastaan. Lyydia Kanninen pääsi mukaan, kun eihän se yksin uskalla nukkua. Kanninen siis. Kanninen kainalossa tyttö nytkin nukkuu pikkuveljen pinnasängyssä, kun isot siskot on vuorostaan mummulla yötä. Tällä kertaa tytöt ei hoksannu äitin matkalaukkua ja mukaan otettiin vain sen verran mitä pahviseen Peppi-matkalaukkuun mahtuu. Tyttöjen pakatessa mietin, että onkohan pakkaaminen matkustamisen paras osa.



maanantai 3. maaliskuuta 2014

10.


Mun ystävissäkin on äitejä; kotiäitejä ja työssä käyviä äitejä. Yhtäkaikki me jokainen tarvitaan omaa aikaa ja vastapainoa arkeen. Mikä sen terapeuttisempaa ku kirpparit hyvässä seurassa. Tunnustan kyllä, että enemmän pööpöilen sielä hyllyjen välissä löytöjen toivossa, ku vaatteita ehtimässä.

Kirpparikierros naapurikuntiin neljän lapsen kans toimii myös. Kunhan mies ei ole mukana (saa allergisia reaktioita: tuskanhiki, hermostuneisuus, ärtyneisyys). Ja kunhan muistaa, että viis tuntia on liikaa.

Alotettiin kierros tänään eläinkaupasta. Mietin taas, että tarviiko sinne Ranualle ens kesänäkään mennä, vai pitääkö sinne taas mennä, ku lapset viihty niin hyvin pienessä liiketilassaki. Samat kanit, gerpiilit ja kalat joka kerta. Käärmeet ja kilpikonnat oli päässy uuteen kotiin, mutta uutena oli nyt rupikonna! Peikkotyttö ois halunnu sen. Mutta ei omaan kamariin, ku sammakon lautasella oli eläviä matoja.

Onnistunut lomapäivä tämäki. Elämyksiä ja niitä löytöjä, vaatelöytökin.

lauantai 1. maaliskuuta 2014

9.


"Äiti anna tikkari."
"Äiti, mää aina sanon sulle, että anna tikkari. Tikkari, tikkari, tik-ka-ri!"

"Taasko on hanskat hukassa?"
"Määhän aina sanon, että laita hanskat kaappiin. Hanskat kaappiin, hans-kat-kaap-piin!..."


Ääneen sanottuna nuo kaks juttua kuulostaa kerrassaan samanlaisilta. Ensin mua nauratti Peikkotytön tikkarin tahtominen. Mutta yhtäkkiä huomasin mikä siinä on tuttua, ja yhistin sen tähän joka aamuiseen hanska-keskusteluun. Hyvänen aika, eihän mun ainakaa pitäny ikinä nalkuttaa lapsille.

Mutta nyt meillä on loma!

Haaveissa lapsilla päästä lenkille pikkusillan yli ja mökille. Yks aikoo mummulle yöksi ja toinen serkkutytölle. Huomena serkkupoikien kans tietomaahan. Uimassa käytiin jo. Elämyksiä kerrassaan ilman sitä mökkiäkin. Niin ja hiihtolomalla saa valvoa ysiin asti!