keskiviikko 19. helmikuuta 2014

4.


Eilen mulla särki päätää toista päivää. Kaapissa ei ollu makaroonia, eikä ranskalaisia, vaan piti vihtiä tehä oikia ruoka. Nuorin ei päässy ulos ollenkaa, eikä nukkunu päiväunia. Lapset on kodin ilmapuntareita. Kovin olivat levottomia.

Ennen soitin tämmösinä päivinä isälle. Pyysin tuomaan maitoa tai vessapaperia. Se oli tekosyy, mutta tiesin, ettei isällä oo kiire mihinkään. Isä tuli aina. Pyyhki jalat kynnysmattoon ja istu penkin päähän. Lullas vauvaa, otti taaperon syliin. Ihaili isompien teoksia. Sillonkaa mulla ei ollu ikinä tarjottavaa, vaan tein peltisämpylää. Päivällä keitin isälle kahvit, illalla meille molemmille teetä. Sitte me vaan istuttiin. Se huomas uupumuksen ja neuvo käymään ulkona, kerto millon on kantohanget.

Nyt on enää muistot. Ja ikävä.

1 kommentti:

  1. muistot papasta tulee taas mieleen.ihania muistoja<3.niin ikävä.kyyneleet tulee taas silmiin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!