torstai 27. helmikuuta 2014

8.



Kun esikoinen meni eskariin, Kotikoloon tuli rutiinit ja rytmi.

Ilta menee näin:
Yökkärit.
Käsienpesu.
Iltapala.
Iltapissa.
Hampaitten pesu.
Iltasatu.
Peittely.
Iltalaulut soimaan.
Pälätys alkaa.

"Äiti! Millon on aamu?" Peikkotyttö nukahtaa kohta.
"Äiti! Mää alan nukkuun!" Nukkeäiti nukahtaa kohta.
"Äiti! Miuku on mun sängyssä!" Prinsessa herää kesken unien.

Vielä käy poika herättämässä alasängystä Peikkotytön ja menee Prinsessan kamariin sängyn alle tai olohuoneen verhon taakse piiloon, muutaman kerran, ennen kuin nukahtaa.

Jos isä on kotona pälätys kohtaan voi lisätä pissahätää, janoa, "äitille asiaa" ja toisen peittelyn. Varsinkin jos isä on ollu reissussa.

Aina vähintään yks, yleensä kaks tulee yöllä viereen. Huonona yönä koira tahtoo ulos, tai kissa herää vinkumaan. Mutta ehkä tympeintä on se, jos joku herää ennen kuin kello soi! Väkisinkin tulee luvattua itelle, että illalla oon sängyssä aikasemmin ku edellisenä iltana. Ja kun tulee ilta ja talo hiljenee, keitän ison motin teetä ja luen ja nautin hiljaisuudesta.

tiistai 25. helmikuuta 2014

7.


"En voi mennä pissalle. Sielä on mörkö." Kolmevuotias hypähtelee pitkin eteistä.
"Ala mennä nyt, meillä on kiire!"
"Sielä on kaks mörköä. Toinen istuu pöntöllä, toinen istuu potalla."
"Jospa ne ois jo pissannu."
"Ne istuu kakalla."
Ei jäädä odottamaan mörköjä vessasta. Kaupan ovella: "Äiti, mua pissattaa!"

Illalla sama tyttö ei voi mennä nukkumaan, koska sänky on täynnä mörköjä. Tai ei saa unta, koska kamarissa ei ole yhtään mörköä. Onhan möröt tytön ystäviä. Pinkkejä ja kilttejä. Paitsi sillon kun niillä pelotellaan muita. "Puree ne joskus muaki." Tyttö virnistelee, kun sisko tulee vakavana kertomaan äitille asiasta.

Tytön mielikuvituskaverit sai neuvolan tätin nauramaan, ja monet muut pyörittelemään silmiä. Ite ajattelin helpottuneena, että onpa yksi joka ei pelkää, vaikka mielikuvitus laukkaa. Ja muistin hämärästi ne omatkin mielikuvituskaverit.

Kun tyttö pelkäsi äitin kamarin leijonia, siitä päästiin yli perehtymällä Afrikkaan. Siellä on aina kesä, leijonat ei tarkene täälä. Mutta mitä jos lapsi jännittää rääpiviä etanoita tai pelkää muurahaisen kokoisia kurpitsahämäläisiä?


sunnuntai 23. helmikuuta 2014

6.




Kirjotin pitkän jutun ja poistin. Ei oikein tiiä mitä tästä voi kaikille sanoa.

Vuosi isän hautajaisista. Yhtä aikaa lyhyt ja pitkä vuosi. Kipiä vuosi. Oli ensimmäinen kevät, kesä, syksy ja talvi ilman isää ja pappaa. Ensimmäiset juhlat ja arkipäivät. Välillä on tuntunut vähän haparoinnilta elämä. Itekki jo äiti ja silti se pikkutyttö, jota isä lelli.

"Isä on aina isä, vaikka lapsi olisikin aikuinen.", viestitti ystävä yhtenä raskaana päivänä.

perjantai 21. helmikuuta 2014

5.


Jännittää!! Purisin kynsiä jos ilettäisin.  Kohta Suomi kohtaa Ruotsin. JÄÄKIEKOSSA! Kyllä on kotiäitin elämässä ollu erilaista sisältöä viimeset pari viikkoa. Päiviä on rytmittänyt Shotsin olympialaiset. Erätauolla kuoritaan potut, seuraavalla paistetaan jauheliha sekaan. Kolmevuotias tuntee ampumahiihtäjiä, eikä tykkää siitä lajista missä häivytetään harjoilla ukkeleita. (Curling, jos joku ei arvannu lajia.) Vähäpuheinen kuopus tuulettaa lumilautailijoille ja mäkihyppääjille. Täytyy sanoa, että onneksi on liukuva työaika tällä alalla. Ens viikolla voi ottaa takasi kotitöissä sen mitä ei suomalaisten suoritusten välissä kerenny.

(Kuva ei liity Shotsiin. Se on  viime kesältä)

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

4.


Eilen mulla särki päätää toista päivää. Kaapissa ei ollu makaroonia, eikä ranskalaisia, vaan piti vihtiä tehä oikia ruoka. Nuorin ei päässy ulos ollenkaa, eikä nukkunu päiväunia. Lapset on kodin ilmapuntareita. Kovin olivat levottomia.

Ennen soitin tämmösinä päivinä isälle. Pyysin tuomaan maitoa tai vessapaperia. Se oli tekosyy, mutta tiesin, ettei isällä oo kiire mihinkään. Isä tuli aina. Pyyhki jalat kynnysmattoon ja istu penkin päähän. Lullas vauvaa, otti taaperon syliin. Ihaili isompien teoksia. Sillonkaa mulla ei ollu ikinä tarjottavaa, vaan tein peltisämpylää. Päivällä keitin isälle kahvit, illalla meille molemmille teetä. Sitte me vaan istuttiin. Se huomas uupumuksen ja neuvo käymään ulkona, kerto millon on kantohanget.

Nyt on enää muistot. Ja ikävä.

maanantai 17. helmikuuta 2014

3.





Se tunne ku ne nukkuu. Jokainen äiti tietää, miltä tuntuu kahtoa nukkuvaa lasta. Reissutyöläisten vaimot tietää, että mukana on myös helpotusta. Hengähystauko, hetki omaa rauhaa teemukin ja omien ajatusten kans. Viikon ensimmäinen päivä on ohi. Perjantaina ukko jo sekottaa rutiineja, ja meillä alkaa viikonloppu.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

2.

Koputat ovelle. Näen kasvosi ikkunassa.
Ei tarvetta ryntäillä piilottamaan tavaroita tyynyjen taakse.
Ei syytä häpeään, vaikka silittämätön pyykki lojuu tuolilla.
Ei tarvetta juhla-astioihin. Ei haittaa, että jäljellä on vain keksinpalasia.
"Tule sisään. Laitan kahvin kiehumaan.
No - kerro mitä sinulle kuuluu?"
Charlotte Gray

 Saatiin tänään viesti yllätysvierailta ja kaks tuntia aikaa. Muistin tuon runon facebook-kaverin seinältä ja päätin, että imurointi ja sipsit ja jätski riittää. Ei pinnakiriällä-siivousta, ei kakkua uunissa ku vieraat jo ovella.(Tiskejä ei oo sentäs miehen kans uuniin piilotettu, se oli sitä tyttöaikaa kämppiksien kans.) Kerettiin istahtaa sohvallekki ennen ku kaverit tuli. Ja meillä kaikilla oli mukavaa!

1.

Arki-blogi elämästä Kotikolossa. Elämästä, joka on yleensä arkista.

Kuvan maton oon saanu äitiltä. Ihanin matto ikinä! (vaikka äiti onki toista mieltä)