torstai 28. heinäkuuta 2016

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

225.


Puoli vuotta minä lapsille puhuin. Kerroin, että koirat kuolee joskus. Että kahdeksanvuotias on jo vanha mummu. Että tulee uusia koiria. Aamulla aina tarkistin, että hengittääkö se. En raskinu herättää.

Ja sitten se aamu tuli ja minä itkin ensimmäisenä.
Lapioin koiralleni hautaa ja niistin. Epätasaisen kuopan reunalla pienet kumpparit väärissä jaloissa. Kaadoin naapurille ruskeasta muovikannusta ruusumukiin vettä. Jatkettiin kaivamista.

Lapset haki haudalle juhannusruusuja ja lauloi koiralaulun. Se oli lempeä ja maailmaa rakastava koira. Semmonen lapsiperheen koira.

En osannu vastata, kun lapsi illalla kysyi, että
-miksi se joskus tuli tänään.

tiistai 24. toukokuuta 2016

224.


Kaksi pikkutyttöä kesämekoissa. Syövät eväskeksiä ja vannovat ystävyyttä. (Ei olla poikien kavereita. Ikinä.) 
Ihana kesäilta.
Vähän pienemmät pojat naamat kurassa ojan penkalla. Kaivelevat varmaan ihania matoja.
Hoitovauva nukkumassa varjossa.
Istun oranssilla muovituolilla miettimässä miten elämä yhtäkkiä onkin helppoa ja lämmintä ja mukavaa ja ihanaa.
Keitän naapurille ja onkireissulta palaavalle siskolle väkevät kahvit ja paistan kaupan pullaa. Naurattaa esikoisen onni ikiomasta kalasta.
Ja yhtäkkiä joku vaisto laittaa kurkkaamaan ovesta tulijoita. Kaksi märkää, haisevaa pikkupoikaa. Oma vielä märempi ku vieras. Olivat perkanneet sen lemmikkisilakan.

Elämä on yllätyksiä täynnä. Eikä sen aina niin ihanaa kuulu ollakaan. Kohteliaasti, mutta suorasti sanon siskolle, että ettehän tuu huomena. Enkä edes tiennyt, että pahempaa on edessä.
Ja lämpimämpää ja mukavampaa (toivottavasti).

maanantai 16. toukokuuta 2016

223.


"-Minä taidan panna lapset nukkumaan, sanoi Mymmeli.
Painukaa vuoteeseen joka ikinen!
Hänen lapsensa asettuivat piiriin ja auttoivat toisiaan avaamalla napit edessäolevan selästä.
Tänä iltana saatte laskea itse itsenne. Olen hiukan väsyksissä kaikista näistä hauskuuksista.
-Luetko sinä sitten meille ääneen? lapset huusivat.
-Sen saatan tehdä, sanoi Mymmeli.
Mihin jäimmekään viimeksi?"

maanantai 18. huhtikuuta 2016

222.








Vapaa viikonloppu. Sama porukka ja sama kaava. Ei mitään ohjelmaa, vaan oleilua fiiliksen mukaan.
Miten sitä voikin olla yhtäaikaa väsynyt ja voimaantunut.

tiistai 5. huhtikuuta 2016

221.


Heti kun tie paljastuu lumen alta, tekee mieli laittaa resut tennarit jalkaan, vaikka en niillä edes tarkene. Lapset tarkenee. Kaikilla koulukavereilla on jo kesävaatteet! 

Alotan haravoinnin liian aikasin. Tarkistan, että edellisvuotiset syreenin alut on vielä pystyssä ja kuvittelen mielessäni miten me joskus vietetään juhannusta, niin kuin Saltkråkanissa tai 80-luvulla lapsuudessa. Ryystän plaston punaisesta sokerikosta kuravettä, ja mietin miten paljon helpommalla pääsisin, jos ostaisin ne kurahousut. Tarjoilija näyttää taas hyppivän keitoksessaan. Päätän laittaa haalarin uunin eteen kuivumaan.

Illalla kun kaikki vaatteet on märkinä sama tyyppi juoksentelee pihalla ilman ulkovaatteita. Käy kivittämässä ojan näkkiä. Ei toiminu uhkailu tässäkään asiassa. Oja tulvii vettä. Isompi pelkää nyt niin paljon, että ei uskalla juuri ojan puolella pihaa kulkea. Pienempi on täpinöissään.

Ihana huhtikuu!

maanantai 14. maaliskuuta 2016

220.



 

En leiponu hääpäivänä kakkua, enkä saanut kukkia. Enkä ostanu karkkia pojan synttäreille. Mutta niinä päivinä en ajatellu liikaa tulevia päiviä.